Lisäosa kohoaa kuopasta!

Mitä muuta juhannusaattona voisikaan tehdä, kuin viettää laatuaikaa raksalla? Eikä tämä ole mikään kieli poskessa -lausunto, vaan tykkään oikeasti tosi paljon näistä meidän jokaviikkoisista raksapäivistä. Vaikka ne eivät varsinaista "yhdessäoloa" olekaan, olemme miehen kanssa vain samassa paikassa ja aika usein kumpikin omassa puuhassamme, mutta ruuhkavuosissa tällainen aikuisten oma aika on tosi tervetullutta.

Juhannukseen mennessä kuoppaan oli noussut meidän tulevan lisäosan perustukset.

Sisällä välihuoneen porraskomeron seinään oli jätetty raksahengessä viesti: "SAA PURKAA", ja siihen puuhaan minä sitten tartuin. Otin alas lastulevyt ja pinkopahvit muutamasta seinästä, ja mies alkoi purkaa tuvan kattopaneeleita. Työjärjestys oli vähän hassu, kattopaneelit olisi tietty kannattanut tiputtaa ennen kuin lattia avattiin, mutta onneksi imuauto ei ollut vielä käynyt joten hiekkapedille sai vielä tikkaat kohtuuvähällä kikkailulla tukevasti pystyyn.

Välihuoneen porraskomero. Portaiden asettelu uuteen lisäosaan on nyt pohdinnassa, kun nykyisellään portaat lähtee ei-mistään

Vanhoja tapetteja

Kun olin saanut komeronseinän laudalle saakka, päätimme tehdä reiän välihuoneen ja eteisen väliseen seinään. Ovi talteen ja moottorisahalla karmien ympäri. Tämä väliseinä on lautaa joten siihen jouti tehdä isonnuksen ilman kovin suurta tunnetuskaa. Emme vain huomioineet että seinän sisällä oli aika määrä purua eristeenä - tässä talossa eristeitä ei meinaan ole kovin useassa kohdassa tavattu aiemminkaan. Kun sitten väännettiin ovenkarmeja irti, putosi päällemme kirjaimellisesti kolme jätesäkillistä satavuotiasta purua ja hiirenpaskaa. Uh huh. Ja ihollehan oli saatu jo kevyt kiva hiki, johon pöly ja paska jäi oikein mukavasti kiinni.

Tuvan ovelta katsottuna kun vielä oli väliseinä ja oviaukko...

... ja samasta kohtaa näkymä kun oviaukko on poissa ja seinässä on reikä

Tuonne ylös jäi vielä kaistale paneelia ja levyä, sillä olisi pitänyt mennä vintiltä käsin tyhjentämään loputkin pakkautuneet purut seinänraosta, mutta loppui aika ja jaksaminen. Mutta ollaanpa askelta lähempänä läpitalon näkymää josta olen haaveillut! Niin ja tätä seinänpurkua hieman hidasti se tosiasia, että eteisessä ei ole lattiaa lainkaan...


Tuvan kattopaneelit saatiin pois. Minä kävin lopussa vähän jeesaamassa (lue: keikkumassa leivinuunin päällä) ja kannoimme ikkunan kautta paneelit pihalle. Ysäripaneelikaton alta löytyi koolaukset ja vanha helmiponttipaneelikatto, jossa tosin on muutama kostean näköinen kupru. Piipun kohdalla on myös jotain eksoottista tuulensuojalevyä ym, joiden alle emme vielä katsoneet. Saas nähdä mikä katon kohtalo on, tuleeko siitä kelpo vai vedetäänkö siihen päälle samanmoinen uusi.

Tupa nyt

Näihin näkymiin jäi Penttilä viettämään juhannusta. Jännityksellä odotan, miltä vuoden päästä näyttää ja tuntuu!

Kamaa kuopassa

Tätä kirjoittaessani on eka valuntekopäivä jo takanapäin ja kuopassa näyttää varmaankin taas erilaiselta. Kävin melko pikaisesti yksinäni pyörähtämässä kuopassa ja sen laitamilla lauantaina. Valua varten oli aseteltu kaikki vimpanpäälle valmiiksi ja kuoppa oli ulottanut lonkeroitaan myös eteiseen: 

Ei lattiaa. Eikä muuten ollut myöskään ollut eristeen eristettä lattian alla... Ei ihme että eteinen on aina ollut mummilassa "hiukan viileä"

Päivän projekti oli aloittaa välihuoneen lattian aukomista, ja sen tein. Pari viikkoa sitten reipas putoaminen hevosen selästä suoraan persiin päälle aiheutti keskihaastavaa kipuilua peräosastossa, kun reuhdoin sorkkaraudan kanssa lattiamattoa ja lastulevyä irti. Työn tulokset ovat siis melko vaatimattomat, mutta tulipahan tehtyä. 

Muovimattoja rullalla

Ikkunoiden tilalle tulee kulku vessaan sekä kodinhoitohuoneeseen. Tässä on ennen ollut toinen sisäänkäynti joten ikkunat eivät nytkään ole alkuperäiset. 

Muovimaton, lastulevyn ja linoleumin alta löytyi yllätyksekseni kokonaan maalamaton lankkulattia

Vähän tässä on ollut myös napinaa lämmitys- ja materiaalivalinnoista tupaan - vastaava mestari oli ollut sillä kannalla, että kipsilevyä lattiaan ja sinne sähkökiertoinen lattialämmitys, mikä sulkisi pois lankkulattian tuvasta, eikä nyt muutenkaan tahdo istua perinnerakentamisen kriteereihin. Ja meillä nyt toistaiseksi mennään tätä projektia siitä asetelmasta että sen lauluja laulat kenen leipää syöt, eli isäni omistaa talon ja on remontin teettäjä, vaikka meille siitä kotia tehdäänkin. Joten kuka sitten loppuviimein tekee päätökset käytetyistä materiaaleista ja rakennustavoista... 

Yritän puhua muun lämmitystavan ja perinteisempien materiaalien puolesta. Tuvan lankut tuskin päätyvät tupaan kuitenkaan, sillä niitä ei ole koko alalle, mutta en vielä suostu luovuttamaan sen suhteen, ettenkö saisi niitä mihinkään. 

Ristiriitaisissa tunnelmissa siis juhannusta kohti. Hienoa että hommat etenee, lisäosaa rakennetaan kohta jo ylöspäin! 

PS. Se kirottu jättimäinen kivi johon tuhrattiin dynamiitit ja kylänmiesten kaivinkoneet oli sitten lopulta haljennut. Yksikseen siellä mihin se oli suurella vaivalla viimein saatu siirrettyä. 

Jos luulin tietäväni kuopista jotain...

Niin väärässä olin.

Takana on eka viikko raksamiesten häärimistä tiluksilla ja lauantaina vastassa oli edellistäkin suurempi monttu:

Siinä mies on kodinhoitohuoneen ja kylpyhuoneen ovensuussa, eikö olekin?

Kallioksi epäilty kivenharjanne oli kuin olikin irtokivi, mutta aivan järjettömän kokoinen. Oma, melko mittava konekanta ei ollut saanut sitä hievahtamaankaan. Isäni käytti koko lauantain murikan selättämiseen, mutta kaikki ährääminen, laiterikot, terien katkemiset ja etanadynamiitit oli loppujen lopuksi turhaa. Kivi ei aikonut luovuttaa.

Siinä se on

Virallinen räjäyttäjä oli luvannut tulla kuukauden päästä (!!), eikä meillä ollut aikomustakaan odottaa niin pitkään. Lopulta kiveä oli soitettu nostamaan joku kyläläinen jättimäisellä kaivinkoneella, ja viimeisimmän tiedon mukaan kivi on siirtynyt. Nyt saattaa olla probleemana enää tuo salin ikkunan alla näkyvä kivi, joka hiukan kurkottaa turhan lähelle tulevaa anturan paikkaa.

Työmiehet olivat viikon aikana saaneet jättimäisen kuopan lisäksi hirsipaikkauksia tehtyä, ja purettua tupaa eteenpäin. Me siis kävimme ihmettelemässä tilannetta lauantaina ja otimme hommaksi pelastaa tuvan lattialankut. Tuvan lattiaa on auottu osittain aiemminkin, joten koko alalle ei ole ehjää lankkua olemassa, mutta yhteensä 19 kpl ehjiä lankkuja saimme lattiasta talteen. Siinä tuli päivän jumpat tehtyä kun noita kuusimetrisiä lankkuja irroitteli, putsasi nauloista ja limbosi ikkunasta ulos ja piharakennukseen suojaan.

Tältä näytti tupa la-aamuna 8.6.

Ensin viikon purkurojut ulos ikkunasta ja sitten lankkuja irti. Lähtivät aika sopuisasti kun tajuttiin alkaa purkaa oikeasta suunnasta. Vain yksi halkesi

Lankkujen alla oli voimapaperisia säkkejä ilmansulkuna, ja niiden alla sammalmatto. Edellisen kerran tätä alaa on avattu v. 1942, jolloin on ollut sota ja Saksalla pyyhkinyt hyvin. Lattian alle oli jätetty Uusi Aura -sanomalehti kyseiseltä vuodelta.

Työpäivä saatiin vierähtämään lattian parissa. Todettiin, että lattianiskat eivät ole kiinni missään, vaan kelluvat vain hiekka-sammalpatjan päällä. Tällä kaivauksella näkyviin tullut puuaines oli kuitenkin kuivaa ja kovaa.

Lopuksi kannettiin vielä poistoon meneviä huonekaluja traktorin peräkärryyn, jotta saatiin välihuone tyhjäksi. Meinasi mennä hieman hysteerisen hihityksen puolelle se homma, kun tavarat piti kantaa tuon vallihaudan kautta, ja siinähän tuli mentyä sohva käsissä ylämäki-alamäki-ylämäki-alamäki, ja ulkolämpötilahan oli tietenkin miellyttävät +29°C.

Ottaa niin rankasti päähän tuo pitkä välimatka työmaan ja kodin välillä. Haluaisin olla paikalla joka päivä (vaikka epäilen että työmiehet raksalla eivät sitä niin arvostaisi) ja nähdä koko ajan mitä tehdään ja mitä tapahtuu. Ja siivoamista sekä tavaroiden kantelua edestakaisin remontin tieltä pois riittäisi vaikka kuinka paljon... Mutta taas piti jättää hommat sikseen ja ajaa kotiin.

Ja sitten oli kuoppa

Joskus oli uloskäynti, nyt on kuoppa!

Ja lisää kuoppaa pukkaa

Toukokuun viimeisenä ja kesäkuun ensimmäisenä vanhan kuistin viimeisetkin jäänteet eli perustukset muuttuivat muistoksi vain, ja tilalle tuli... Noh, jättimäinen kuoppa. Ja aika läjä kiviä. Ja reikä seinässä, siinä missä ennen meni vintin portaat. Nyt on aika lailla se hetki prjoktissa kun tuntuu että kaikki mitä työmaalla tehdään, aiheuttaa vain sotkua, kaaosta ja rumuutta.

Tontilla on kiviä. Aika suuria kiviä. Mittatikkuna +180 cm mieshenkilö. Talon alla on myös kalliota, ja tuossa miehen oikean käden puolella oleva kivi onkin itse asiassa kalliota. Harmillista on, että se sijaitsee juuri sillä linjalla johon tulisi nousta uuden lisäosan seinä

Kaivinkone vastasi rumuuden lisäämisestä ulkona ja me vastasimme siitä sisällä. Avattiin tuvan lattiasta suiro lattialautoja ja lapioitiin niiden alta purua, olkea ja hiekkaa lukemattomia jätesäkillisiä.

Siitä lähtee tuvan nurkasta. Tuvan lankut olivat pontattuja. Irroitimme niitä ehjänä 5 kpl + pari pätkää, jotka oli jo alunperin rikkinäisiä ja osittain korvattu filmivanerilla

Purueriste ei ole alkuperäinen, se on lisätty 50-60-luvulla

Alimpaan hirteen oli naulattu kattohuopaa (?) vedon estämiseksi

Tässä kuvassa näkyy tuo muovimattopäällysteinen neliö, joka on luukku lattian alla sijaitsevaan "kellarikuoppaan", jossa sijaitsee vanha vesipumppu. Koppi on vajaan neliön suuruinen ja pari metriä syvä, sinne siis mahtuu aikuinen mies seisomaan pohjalle niin että pää ei näy tuvan lattian tasoon. Tämän vesipumppusysteemin takia tuota tuvan keittiökulmaa on remontoitu vuosien mittaan ja yritetty eristää ties miten. Muualla tuvassa lattiarakenne on hyvin suurella todennäköisyydellä erilainen kuin tässä kohdassa

Positiivista operaatiossa oli, että kaikki mitä tekemistämme rei'istä tuli näkyviin, oli kuivaa. Noin pienestä kolosesta en tällä tietämyksellä osaa sanoa, mikä on lattiarakenteen nimi - mitään rossilaudoitusta ei tuossa kohtaa ollut, vaan vesipumppukomeron ympärystässä oli sekaisin purua ja lasivillaa arvatenkin ainakin kahden metrin syvyyteen. Seinän vieressä on hiekkaa n. 40 cm levyinen kaistale. Alimmat lattiaa kannattavat poikkihirret makaavat ilmeisesti suoraan maassa, mutta silti vaan olivat aivan kuivia. Lattianiskoja/-vasoja ei ole kiinnitetty hirsikehikkoon mitenkään, joten lattia on vajonnut maanpinnan mukana ja siitä on johtunut tuvan nurkan painuminen (minkä arvelimme johtuvan lahovaurioista). Nämä nyt siis ovat maallikon ensipäätelmiä, paremmin tietävät älkööt pahoittako mieltänne!

Avasimme tämän kohdan nähdäksemme, missä kunnossa alin hirsi on sisäpuolelta, mutta kuten todettu, sehän oli ihan kuiva ja kelvollinen. Rakennusmiehet olivat perjantaina käyneet alkukatselmuksella ja olleet sitä mieltä, että kokonaista hirsijuoksua ei tarvitse vaihtaa mistään, vaan lahon poistaminen ja kolojen paikkaaminen riittää. Se on erinomaisen hyvä uutinen!

Salin puolella aloitimme samaa seinänvierustan avaamista. Siellä lankkujen alla oleva lämpöeristys olikin sitten ainakin 30 vuotta vanhempaa tekoa kuin tuvassa:

Olkisilppua kymmenen senttiä ja sitten hiekkaa

Salin lattialankut ovat valtavia, reilut 6 metriä pitkiä, 30 cm leveitä ja n. 8 cm paksuja. Niitä irrotimme 5 kpl, ja vain yhteen tuli pieni halkeama toiseen päähän. Lankut oli sekä naulattu niskoihin (onneksi aika harvakseltaan) että tapitettu toisiinsa kiinni.

Tapitus

Salin lattian eristeet ovat niin pöllyävää ja raskasta kamaa, että saattaa mennä imuautohommiksi. Ja samaa olivat raksatyöläiset suositelleet tupaankin.

Niin, työläiset. Tänään siellä on sitten alkanut ns. täysi rähinä ja täällä minä vain ihmettelen yli 100 km kohteesta etäällä. Loppuviikosta on pakko päästä katsastamaan paikan päälle, mitä siellä tapahtuu. Todella jännittävää! Ja toisaalta vähän myös haikeaa. Nyt kun talolla häärää ammattilaiset, ei siellä oikein sovi arkena pokkuroida seassa vähän jotain järkkäilemässä. Meidän täytyy seuraavaksi siis polkaista navetalla siivoukset käyntiin ja ruveta virittelemään hevosten majapaikkoja kuntoon. Vaikka siihen on kyllä asennoiduttu, että siirtotalli tulee ja sillä mennään ainakin ensimmäinen talvi... Mutta talliasioista lisää toiste!

Päätän jorinani kuoppakuviin, jottei totuus hetkeksikään unohdu.