Roskaa, roskaa

Vietimme keväiset kaksi päivää talolla ahkeroimassa purettavaa verantaa tyhjäksi. Ehdittiin siivota vähän navetallakin ja tulevassa olkkarissa, tyhjentää vanha pesuhuone ja lopuksi pelastaa verannalta vanhat, väreilevät ikkunat talteen. Huipputehokasta! Etenkin kun meillä oli vauva mukana. Saatiin molempina päivinä pari tuntia vauvanhoitoapua äidiltäni, jolle oli sälytetty myös esikoinen yökylään.

Verannan alkutilanne

Ja lopputulos

Saatiin myös purettua tuvan ikkunan alta ihmeellinen levy-styroksi-villa -viritelmä jonka tarkoituksena on kai ollut vähentää kylmäntunnetta tuvassa. Onneksi villaa ei ollut kuin tilkkeenä ja vuorilaudat olivat viritelmän alla ihan kuivat. Heti tuli niin paljon siistimmäksi.

Apulaiset

Vietimme talolla ensimmäisen yön. Tai minä olen tietenkin lapsena yöpynyt siellä paljonkin kun kerran on mummilastani kyse, mutta näin aikuisiällä ja tulevina tilallisina tämä yö oli ensimmäinen. Rymsteerattiin makuuhuonetta kääntämällä siellä oleva vanha sänky niin päin kuin meillä on suunnitelmissa sitten aikanaan kalustaa. Makoistasti nukutti, varsinkin kun puolilta öin päästiin jyvälle ilmalämpöpumpun aivoituksista ja saatiin se puhkumaan lämmintä ilmaa. Aamulla oli suorastaan kuuma.

Kätevä emäntä ripustaa verhoiksi pussilakanan

Saatiin tosi hyvin aikaiseksi, ja painettiinkin hommia ihan jokainen liikenevä hetki. Evästykset oli hyvin mietitty, ja ensimmäisen päivän iltana haettiin jo kerran roskalavalle toimitettu sähkögrilli tupaan ja laitettiin siinä makkarat. Ai jot!

Raksaeväitä parhaimmillaan

Roskaa tuolla riittää a-i-v-a-n tuhottomasti. Siis todella järjettömän paljon kaikkea mitä kuvitella saattaa ja mitä ei oikeastaan edes osaa tai halua kuvitella. Vielä melko "pinnalta" roskien joukosta navetalta löytyi mm. ruisku neuloineen ja emakolle kirjoitettua penisilliiniä - siat ovat lähteneet tilalta liki kaksikymmentä vuotta sitten. Pelkkiä tyhjiä kissanruokatölkkejä kerättiin tällä reissulla kolme täyttä öljytynnyrillistä. Paperia, vanhoja lamppuja, paristoja, johtoja, lasia... Siivoamista siis riittää. Siihen liittyy ristiriitaisia tuntemuksia - tuntuu kummalta siivota kuolleiden sukulaistensa sotkuja, varsinkin kun en ollut setäni kanssa millään muotoa läheisissä väleissä. Tuntuu että tirkistelen. Tulee miettineeksi, kuka aikanaan joutuu perkaamaan minun sotkujani, jos minusta ykskaks aika jättää. Toisaalta siivoaminen on aika palkitsevaa, kun työn tulos näkyy. Ja toisaalta turhauttaa, kun työtä olisi niin valtavan paljon, ja me pääsemme tekemään vain päivän silloin ja toisen tällöin.

Roskaa, ryönää, lajittelua ja täyttyvää lavaa

Aiemapaan postaukseen viitaten - nyt jo yksi talossa vietetty yö antoi uusia ajatuksia lisäosan pohjapiirrokseen ja vierailun jälkeen on piirretty versio nro 3. Siinä on kaikki uudet tilat sijoitettu lisäosaan jotta vanhan talorungon neliöt säilyisivät aivan ennallaan. Tästä todennäköisesti lisää piakkoin!

Näkymät joka suunnasta 18.4.2018: 

Hirmuinen polte päästä jatkamaan, tekemään, edistämään.

Lisäosa vanhan talon kylkeen

No nyt jotain!

Ollaan odoteltu rakennusinsinöörismiehen piirustuksia tulevasta lisäosasta reilu kuukausi, ja pienen hoputtelun jälkeen saimmi ensimmäisen luonnoksen. Jännityksestä tiristen tutkailin sitä... ja olin tosi pettynyt. En nähnyt siinä oikein mitään järkeä, en löytänyt siitä oikein mitään niistä pointeista joita koitimme korostaa. Tämä homma on toki edennyt vähän välikäsien kautta, kun isäni on hoitanut asiointia hänelle puolitutun insinöörismiehen kanssa. Mutta silti. Olimme piirtäneet ensiluonnoksen lisäosasta eikä tässä nyt saadussa ehdotuksessa ollut oikeastaan mitään siitä mitä toivoimme.

1. ehdotusluonnos

Tuossa mättää ehkä eniten ns. välihuoneen kohtalo: siitä on tehty pelkkä läpikulkukäytävä. Lisäksi siellä on meille tarpeeton pukuhuone, kodinhoitohuoneessa voisi neliöiden puolesta pitää tanssit ja sisäänkäynnit on meidän tarpeisiin nähden hullusti sijoitettu.

Pohdimme, puhuimme, ja piirsimme. Muutamassa hetkessä saimme aikaan vastineen:

Tuskin lopullinen tämäkään, mutta enemmän meidän toiveiden mukainen

Olen kuitenkin iloinen että tapahtuu jotain! Ja olen aika iloinen myös siitä että meillä on näköjään jonkinlainen visio siitä mitä haluamme ja mitä emme. Se on aika iso juttu se, kun vielä muutama vuosi sitten tuntui aivan utopialta edes kuvitella rakentavansa jotain. En todellakaan tiennyt mitä ominaisuuksia haluaisin taloon tai talon osaan. En osannut edes ajatella, millaisen keittiön remontoisin jos remontoisin.

Lisäosan pyörittelyt jatkunee. Ja huomenna lähdetään talolle! Jee!