Projektikatsaus, välipysäkki 2

Maaliskuun alussa 2019

Toukokuun lopussa 2019

Ensin oli ja sitten ei

Lauantaina 25.5. veranta ja vanha kylpyhuone sitten lähtivät.

Tästä näkymästä päivä alkoi lauantaiaamuna

Mies meni moottorisahalla kylppäriin

Välihuoneen ikkunoille väliaikaiset suojat

Irrotettiin sähköjohdot, otettiin talteen muutama vanha lattialankku, ovet ja ikkunat, ja sitten isäni aloitti metsäkoneen kouran kanssa purkamisen. Ensin kattopellit irti ja sitten rouskis rouskis kaikki muukin.

Kun ulkona oli konevoima käytössä, keskityin minä sisällä nakertamaan tuvan keittiökaapistokulmasta seinäpintoja auki (ja kuuntelemaan ulkoa tulevaa ryskettä). Ja nimenomaan nakertamaan - seinän sisässä kulkevat vesiputket oli suojattu uretaanivaahdolla usean metrin matkalta. Karmaisevin yhdistelmä oli kokonainen koolausväli täynnä uretaanivaahtoa ja päällä kipsilevy. Molemmat materiaalit irtosivat n. neliösentin kokoisissa paloissa, vaikka työkaluina olisi käyttänyt mitä.

Nakerrustyö kutakuinkin saatu päätökseen

Kuvasin tuvan ikkunasta, kun vanhan kylpyhuoneen seinä kaatui.

Tähän näkymään päättyi päivä

Sotku!!

Sunnuntain 26.5. jouduimme olemaan leipätöissä, mutta isäni kävi jatkamassa purkua koneella vielä vähän.

Maanantaina 27.5. saavuimme tontille jälleen ja vastassa oli tällainen maisema:

Purua, lasivillaa, vettynyttä kipsilevyä... 

Laitettiin hihat heilumaan ja alettiin siivota purkualuetta. Minä pussitin n. 15 jätesäkillistä lasivillaa, mies riipi alas vielä pystyssä olevia rakenteita, yhdessä haravoitiin purua ja noukittiin styroksinpaloja pihasta.

Päivän päätteeksi jo vähän siistimpi piha

Kun ulkohommat oli saatu kasaan ja appivanhemmille vedetty esittelykierros tiluksilla, siirryttiin myöhäiselle lounaalle kylän keskustaan, kipaistiin ostamaan lisää jätesäkkejä ja palattiin työmaalle vielä muutamaksi tunniksi. Seuraava projekti odotti salissa, josta piti poistaa kaksi komeroa jotta seinänvierusta olisi vapaa lattian avaamiselle ja hirsikerran uusimiselle.

Komero 1

Komero 2

Tuon komero 2:n ovi näyttää tässä kuvassa tylsältä levyovelta, vaan kun siihen tutustui vähän tarkemmin, sen sisuksista paljastui tällainen söpöliini:

Viisipeilinen sievä pikkuovi! Liimat pois ja maalit uusiksi niin tässä on meidän tulevan skafferin ovi

Komeroiden purku suoritettiin tällä kertaa vähän rajummilla välineillä kuin aiemmat purut: moottorisahalla läpi, poikki ja pinoon (koska aikataulu). Ikkuna auki ja siitä puutavara pihalle ja pihalta lavalle.

Komero 1 poissa

Ja komero 2 melkein poissa. Komero 2 on oikeasti koko salin levyinen perävarasto/minihuone joka tullaan purkamaan kokonaan pois jotta sali pääsee koko mittoihinsa ja saadaan esiin myös päätyikkuna, joka nyt on tuolla komerossa piilossa...

Ja kun oli komerot saatu pois, haettiin käsisirkkeli ja surautettiin lattian levyyn suiro, kammettiin se ja muovimattokerrokset hurjalla raivolla irti... Ja mitä siellä alla olikaan!

Ei ollut edes levein tämä lankku...

Upeat, valtavan leveät ja järeät tummanruskeat lankut. Osa kuopalla ja osa kuprulla. Vanhat, vanhat! Ja se tuntu niissä kun niitä sivelee, puun lämpö ja kulunut sileys. Maalitahrojahan niissä oli, ilmeisesti jostain katon maalauksesta, mutta aivan sama. Näitä aion varjella ja säästää, nämä on saatava uudestaan käyttöön.

Levy- ja muovimattokerrokset

Eikä se salin kattokaan hullummalta näyttänyt:

Leveitä lankkuja myös katossa

Salista taitaa tulla aika hieno huone sitten aikanaan.

Vuoden viherpiha?

Vesikalusteet veks ja orapihlaja-aita matalaksi. Siinä oli viime maanantain työlista ja molemmat kohdat tuli toteutettua. Ensin aloitettiin sisältä:

Tuossa korokkeella oli pönttö

Ja sitten ei enää ollut edes koroketta. Seinän sisältä löytyi ikkuna

Vessaa ei nyt enää ole kuin valokuvissa. Myös lavuaari purettiin pois viereisestä kopista. 

Siinä kököttävät vanhat vesikalusteet

Vessan purku oli miehen työmaa ja minä tunkeuduin keittiökalusteisiin. Kas näin:

Siitä lähti tiskiallas ja sen perään loputkin kaapit. Muistutuksena miltä näytti aluksi: 

Ja miltä näyttää nyt: 

Tai jos tarkkoja ollaan, purin keittiönurkkausta vieläkin pidemmälle. Kurkkasin muovimaton alle ja löysin lisää muovimattoa, lastulevyä, filmivaneria ja lopulta myös lautalattiaa. Samoin kurkkasin kipsilevyn taa ja löysin -hieman yllätyksekseni- koolaukset ja purua. Kuivaa ja siistiä purua, kylläkin. Purun takana on vanha vihreä paneeliseinä, joka oletettavasti on suoraan hirren päällä. En ruvennut riisumaan puruja pois tällä erää. Tähän malliin keittiönurkkaus jäi: 

Sitten siirryttiin ulkohommiin. Ulkona oli mukava toukokuinen ukkosta pukkaava helle, joten keli oli oikein kohdillaan vetää pitkät vaatteet ylle ja alkaa kaataa ja raahata villiintyneitä orapihlajia. Mies kaatoi ja minä raahasin. Perun viimekertaiset pahat puheeni syreenien haastavuudesta. Tämä skaba meni orapihlajalle 10-1.

Alku

Loppu

Hoidetussa orapihlaja-aidassa ei ole mitään vikaa ja toivonkin että kasvusto tokenee tästä alasajosta ja rupeaa uuteen kasvuun. Pikaopiskelu kertoo että siistin ja tuuhean orapihlaja-aidan saa leikkaamalla kasvustoa keväällä ja keskikesällä tietyn ohjeen mukaan, jotta myös alaoksat saavat valoa ja pysyvät lehdessä.

Takapihan aitaamista on pyöritelty mielessä - aitaa tarvitaan, vaan ulkonäkö ja materiaali vielä harkinnan alla. Miksei orapihlaja toimisi takapihallakin... Vaan mahtaako syreeniä saada sieltä ikinä kuriin.

Vuoden viherpiha -palkinto ei ihan heti tätä tonttia tavoita, ja edessä on monta vuotta raivaussahalla, moottorisahalla, oksasaksilla, siimaleikkurilla ja RoundUpilla tehtävää puutarhanhoitoa. Ja minähän en missään nimessä ole puutarhaihminen, en istuta enkä kitke ja kastelemaankin olen tosi laiska, en vain kerta kaikkiaan koe niihin puuhiin mitään vetoa. Mutta vaikka nyt kaikki on vain villiä ryteikköä, näin silti kauneutta kaiken sen alla.

Noh, kuviin se kauneus ei ihan yllä, ja elekielenikin kertoo ehkä ennemmin epätoivosta kuin ihastuksesta. Mutta tuosta rinteestä löytyi kaksi hyvinvoivaa raparperia, ja niistä tuli tunne että tämä voisi olla oikeinkin kaunis paikka. Kunhan "joku" ensin raivaisi sen...

Totuus remonttiprojektin alkamisesta on lyönyt kasvoille ihan todenteolla. Rakennusfirma oli vahvistanut että miehet ovat kesäkuun alusta vapaana ja aloittavat duunit. Siis meillä! Ja kesäkuuhan on ihan än-yy-tee nyt! Joten vaikka tässä on reilu vuosi jo jahkattu niin nyt on kumminkin hiukan kiire. Lauantaina on otettava alas se mitä vanhasta kuistista ja kylppäristä on jäljellä, jotta saadaan aikaan tyhjä taulu raksamiesten aloittaa. Miten jännittävää!

Lupa annettu

Tänä aamuna köllötti sähköpostissa linkki Lupapisteen sivuille ja siellä tieto: rakennuslupa myönnetty. Hui ja jee!

Viime viikolla oltiin maanantaina puuhissa Penttilässä. Aamupäivä meni taas asioidessa sitä ja tätä löyhästi projektiin liittyvää, mutta puoliltapäivin päästiin pelipaikalle ilman lapsia, aloitettiin reteästi lounastamalla ja ruvettiin sitten hommiin.

Raivaussaha laulamaan ja syreenille kyytiä. Sanon kyllä että kolmemetrisiksi venyneet, joka suuntaan versovat ja perinteen mukaisesti kivikasaan istutetut syreenit olivat hivenen haastavia kaadettavia. Minä huhkin raivaussahan kanssa niin kauan kuin jaksoin ja vaihdettiin sitten vuoroa.

Kyllähän ne lopulta taipuivat kuitenkin

Suoritettiin samalla kokeilevaa omenapuunhoitoa moottorisahalla, mentaliteetilla kuolee se kumminkin. Jos rajulla leikkaamisella saataisiin vielä säästettyä se puu niin hyvä, mutta jos ei, niin tulipahan kokeiltua. Ajankohtakin tälle toimenpiteelle oli ihan väärä, mutta aina ei voi voittaa. Pari hyvin jäkälöitynyttä puuta jätimme vielä koskematta, kun en ollut varma, mitä lajia ne edustivat. Minun lapsuudessani Penttilän puutarhassa on ollut luumu-, kriikuna- ja omenapuita, ja olisi kovin kiva jos edes jokin säilyisi. Kaikki ovat vaan venyneet valtavan pitkiksi, versoneet holtittomasti, jäkälöityneet ja katkeilleet.

Minusta tuo talo on vaan aivan äärettömän kaunis

Kun olimme raahanneet kaikki kaadetut syreenit kahteen nippuun odottamaan haketukseen päätymistä, siirryimme hetkeksi vielä sisähommiin. Lapsenvahti laittoi viestiä että muksut eivät olleet syöneet juuri mitään tarjotusta ruuasta, ja minä vastasin: Ok, kaadetaan vähän seinää vielä ja tullaan sitten. Ja niinhän me tehtiin:

Turha häveliäisyys sikseen! Nyt meillä on ns. avokonttori

Valoa valoa valoa

Tiluksilla vietettyihin tunteihin nähden saatiin oikein hyvin aikaan. Seuraavalla reissulla saadaan riipaista pois loputkin keittiökaapistot, tiskipöytä, tuo pönttö ja muut vesikalusteet, sillä vedet on nyt katkaistu. Ja sitten sukelletaankin tuvan lattian alle, ja se vasta jännää onkin!