Vuoden viherpiha?

Vesikalusteet veks ja orapihlaja-aita matalaksi. Siinä oli viime maanantain työlista ja molemmat kohdat tuli toteutettua. Ensin aloitettiin sisältä:

Tuossa korokkeella oli pönttö

Ja sitten ei enää ollut edes koroketta. Seinän sisältä löytyi ikkuna

Vessaa ei nyt enää ole kuin valokuvissa. Myös lavuaari purettiin pois viereisestä kopista. 

Siinä kököttävät vanhat vesikalusteet

Vessan purku oli miehen työmaa ja minä tunkeuduin keittiökalusteisiin. Kas näin:

Siitä lähti tiskiallas ja sen perään loputkin kaapit. Muistutuksena miltä näytti aluksi: 

Ja miltä näyttää nyt: 

Tai jos tarkkoja ollaan, purin keittiönurkkausta vieläkin pidemmälle. Kurkkasin muovimaton alle ja löysin lisää muovimattoa, lastulevyä, filmivaneria ja lopulta myös lautalattiaa. Samoin kurkkasin kipsilevyn taa ja löysin -hieman yllätyksekseni- koolaukset ja purua. Kuivaa ja siistiä purua, kylläkin. Purun takana on vanha vihreä paneeliseinä, joka oletettavasti on suoraan hirren päällä. En ruvennut riisumaan puruja pois tällä erää. Tähän malliin keittiönurkkaus jäi: 

Sitten siirryttiin ulkohommiin. Ulkona oli mukava toukokuinen ukkosta pukkaava helle, joten keli oli oikein kohdillaan vetää pitkät vaatteet ylle ja alkaa kaataa ja raahata villiintyneitä orapihlajia. Mies kaatoi ja minä raahasin. Perun viimekertaiset pahat puheeni syreenien haastavuudesta. Tämä skaba meni orapihlajalle 10-1.

Alku

Loppu

Hoidetussa orapihlaja-aidassa ei ole mitään vikaa ja toivonkin että kasvusto tokenee tästä alasajosta ja rupeaa uuteen kasvuun. Pikaopiskelu kertoo että siistin ja tuuhean orapihlaja-aidan saa leikkaamalla kasvustoa keväällä ja keskikesällä tietyn ohjeen mukaan, jotta myös alaoksat saavat valoa ja pysyvät lehdessä.

Takapihan aitaamista on pyöritelty mielessä - aitaa tarvitaan, vaan ulkonäkö ja materiaali vielä harkinnan alla. Miksei orapihlaja toimisi takapihallakin... Vaan mahtaako syreeniä saada sieltä ikinä kuriin.

Vuoden viherpiha -palkinto ei ihan heti tätä tonttia tavoita, ja edessä on monta vuotta raivaussahalla, moottorisahalla, oksasaksilla, siimaleikkurilla ja RoundUpilla tehtävää puutarhanhoitoa. Ja minähän en missään nimessä ole puutarhaihminen, en istuta enkä kitke ja kastelemaankin olen tosi laiska, en vain kerta kaikkiaan koe niihin puuhiin mitään vetoa. Mutta vaikka nyt kaikki on vain villiä ryteikköä, näin silti kauneutta kaiken sen alla.

Noh, kuviin se kauneus ei ihan yllä, ja elekielenikin kertoo ehkä ennemmin epätoivosta kuin ihastuksesta. Mutta tuosta rinteestä löytyi kaksi hyvinvoivaa raparperia, ja niistä tuli tunne että tämä voisi olla oikeinkin kaunis paikka. Kunhan "joku" ensin raivaisi sen...

Totuus remonttiprojektin alkamisesta on lyönyt kasvoille ihan todenteolla. Rakennusfirma oli vahvistanut että miehet ovat kesäkuun alusta vapaana ja aloittavat duunit. Siis meillä! Ja kesäkuuhan on ihan än-yy-tee nyt! Joten vaikka tässä on reilu vuosi jo jahkattu niin nyt on kumminkin hiukan kiire. Lauantaina on otettava alas se mitä vanhasta kuistista ja kylppäristä on jäljellä, jotta saadaan aikaan tyhjä taulu raksamiesten aloittaa. Miten jännittävää!