Noin kuusi per lankku

Otsikonmukaiseen lausumaan pääsee kun raapii koko päivän vanhaa käryävää maalia lattialankuista irti. Eli ei päätä ei häntää! Ja sitten seuraavana päivänä uudestaan!

Kohde

Työkalu

Valehtelematta odotin näitä raaputuspäiviä aivan hulluna. Maalinpoistaminen on koukuttavaa työtä, ja vaikka urakka on iso ja hidas, teen sitä riemulla. Homman nimi on siis se, että salin lattialankuista raavitaan vanha maali irti käsin. Maali kuumennetaan kuplivaksi infrapunalämmittimellä (n. 30 sek) ja sitten raavitaan kaapimella maali pois. Maaliton lankku ajettiin vielä nauhahiomakoneella 40-karkeudella kertaalleen. Naulat olin jo poistanut lankkujen irrotusvaiheessa, mutta kyllähän sieltä sattumia silti löytyi. En siis lainkaan ihmettele, ettei kukaan järkevä puuseppä ota tällaisia lankkuja höylättäväksi - minäkin olisin voinut vannoa, ettei meidän lankuista löydy naulan naulaa, mutta niinpä vain löytyi.

Työpiste

Salista puretut lankut ovat reilun 6 metriä pitkiä ja leveys vaihtelee 25 sentistä 33 senttiin. Täyspitkiä kuusimetrisiä on 16 kpl ja hieman lyhyempiä 5 kpl. Se tekee yhteensä kamalan paljon työtä. Yhteen lankkuun kului väkisinkin n. tunti aikaa. Kahdella lämmittimellä homma olisi tietenkin ollut nopeampaa, mutta myös kalliimpaa, sillä Speedheaterin päivävuokra huitelee kahdenkympin kieppeillä. Ostettuna ko. laite on 500-600 euron hinnassa, joten vuokraaminen tulee vielä ainakin edullisemmaksi... Ehkä.

Sunnuntaina saimme putsattua 6 täyspitkää lankkua. Jatkoimme maanantaina ja silloin saimme valmiiksi 4 lankkua lisää. Ollaan siis puolivälissä. Duunia hidasti tämä vuokrattu Speedheater, joka päätti ruveta ylikuumaksi ja kytkeä itsensä pois päältä viidentoista minuutin välein... Sain kyllä vuokraamosta kunnon hinnanalennuksen kun asiasta napisin konetta palauttaessani, ja he lupasivat tsekata laitteen kuntoon ensi viikonloppua varten. Koska silloin nämä kemut jatkuvat taas!

Näin se homma sujuu:




Kunnon suojaimet on syytä olla päässä, sillä tämä ei tainnut olla mitään pellavaöljypohjaista maalia toisin kuin noissa vanhoissa ovissa, joita olen viime ajat raapinut. Pehmenevän maalin käry oli nimittäin melkoisen aivoja liuottava... Lisäksi kun meillä huusi vuoroin nauhahiomakone ja vuoroin kuumailmapuhallin (Speedheaterilla ei oikein päässyt lankkujen päätyihin tarpeeksi hyvin, niin päätimme siivota ne puhaltimella lämmittämällä), oli kuulon suojaaminen myös tarpeen. Itse Speedheater on siis vain lamppu eikä pidä ääntä, mutta nuo kuulosuojaimet tuntuivat jämähtävän päähän kiinni.

Valmiiden pinkka

Nämä lankut tulevat siis tuvan lattiaan. Ne hiotaan kiinnitettyinä vielä jollain mööpelillä ja lopulta maalataan. Sävy-ykkönen on tällä hetkellä Tikkurilan Autiomaa (joka tässä tietokonenäytteessä näyttää jotenkin ihmeen persikkaiselta, vaikka oikeasti on sellainen hiekkaisen ruskeanharmaa):

Sisällä talossa seinien levytys on edennyt ja etenee. Seuraavaksi kitataan sitten saumoja. Tai hiotaan niitä, vielä on vähän epäselvää, mikä on lopullinen työnjako meidän ja ammattilaisten kesken. Vähän piti purra poskea kun rakennusmaestro kävi arvostelemaan meidän lankkuprojektin järkevyyttä. Meillä on selkeästi erilainen käsitys siitä mikä on kaunista ja arvokasta. Hänelle sitä on uusi ja suora, helppotöinen. Minulle kaunista on myös kolhuinen, sata vuotta kuljettu ja epätäydellisesti asettuva, itsetehty.

Kodin sydämen sykähtelyä

Ennen tätä projektia en todellakaan tajunnut, että jo siinä vaiheessa, kun entinen keittiö räjäytetään kuopaksi, pitäisikin olla joku aavistus siitä, miltä se seuraava, hamassa tulevaisuudessa paikalle nouseva köökki näyttää. Tai se ulkonäkö sinällään on toissijaista vielä siinä vaiheessa, mutta ne toiminnot pitäisi jo osata sijoittaa. Koska kauan ennen yhden yhtä keittiökaappia, tilaan on vedetty esimerkiksi viemäri (ja sen pään olisi kiva olla siinä missä sijaitsee tiskiallas ja astianpesukone) ja sähköjohdot, jotka määrittelevät, missä liesi seisoo ja missä kohdassa voit pistorasioiden puolesta smoothiet töräyttää.

Näen smoothien... Melkein

Luota visioosi. Vaikka olisit kuopassa

Jonkinlainen keittiövisio on ollut, ja sen pohjalta ollaan sitten sanottu, että vesi tuohon ja liesi tuohon ja pistorasioita tuonne ja tuonne. Vaan mistä minä tiedä, millainen on hyvä keittiö! Käväistiin yhden firman keittiösuunnittelijankin pakeilla viime viikolla ja nyt odotellaan, mitä hän piirustaa. Tosin tuli siinäkin pöydässä esiin se, että vaikka tuvassa on neliöitä rapiat 30, ei keittiölle loppuviimein ole kovin montaa vaihtoehtoista sijaintia tai muotoa.

Kuvassa oikealla oleva häkkyrä markkeeraa skafferia eli ruokakomeroa. Kuvassa vasemmalla oleva möllykkä markkeeraa leivinuunia. Niiden väliin jää keittiö

Tämänmallinen Ikean ohjelmalla piirretty ajatelma on ollut keittiösuunnitelman pohjana, ja nyt se lähtee myös paikalliselle puusepälle, jolta toivottavasti saamme tarjouksen. Ehdin jo vähäsen kiintyä ajatukseen, että keittiö tulisi puusepäntyönä ja pystyisin valitsemaan ihan itse värin, jolla kaapit maalaisin. Hauska yksityiskohta on, että samainen puuseppä oli tehnyt myös tuvasta nyt puretun keittiön 90-luvulla!

Tämmöistä oli ennen

Koska ehjiä seiniä ei ole, ja kuumat elementit halutaan sijoittaa lähekkäin (sähköuuni siis leivinuunin lähistölle) ja kylmät niistä etäälle, ja vesipiste tuli turautettua kuoppavaiheen päätöksenteossa päätyseinälle, niin siinähän ne asemoinnit sitten onkin. Laskutilaa tahdon ja tarvitsen, siksi oli otettava käyttöön saareke. Ja koska haluan kaappitilaa mutta en ylettömästi yläkaappeja (plus raaputuksessa on älyttömän sievä pieni komeronovi), pitää rakentaa ruokakomero. Vanhanaikaista ruokakomeroa piti hiukan perustella rakennusmestarille, keittiösuunnittelija sen sijaan oli tulessa komeroajatuksesta ("Ai siis sellainen johon voit mennä sitten itsekin niiden hillopurkkien kanssa? Miten ihana!").

Ja hupshei, niin sitä yllättäen tietääkin, millaisen keittiön tahtoo.

Toki internetin ihanat kuvajaiset ovat antaneet innoitusta, vai mitä mieltä näistä:

Jalokalusteen Sophia-keittiö, kuvan alkuperä näkyy kuvan ylälaidan osoiterivillä 

Skafferi-esikuva, kuva lainattu keltainenkahvipannu.blogspot.fi 

Tänään aivoja jumpattiin Penttilässä laskemalla lattialankkuja. Salin komeat vanhat lattialankut tulevat tupaan, ja saliin tulee uusi puulattia. Muut huoneet joutuvat tyytymään halvempaan jäljitelmämateriaaliin. Meidän piti laskea ja tarkistaa, riittävätkö lankut ja ovatko kaikki käyttökuntoisia.

Lankut säilössä navetassa

Lopputulema oli aivohien lisäksi, että lankut riittää, joskin kiinnittämisessä ei ole varaa törttöillä yhtäkään lankkua pilalle. Lisäksi testattiin, lähtisikö vanha maali paineilmaa käyttävällä epäkeskohiomakoneella näppärästi irti. Ei lähtenyt.

Talon mombasamainen kuumannihkeys oli hieman helpottamaan päin, ja nyt oli kaikki villat seinissä. Muuta edistystä ei ollut, sillä nyt vain odotellaan, että märkäpuhallettu villa kuivuu ennen levytystä.

Eipäs kun olipas edistystä, meillähän oli eteisessä ja välihuoneessa lattia!

Siinä sitä on, lattiaa ja seinää. Viis siitä että pinnat puuttuu, on tässä ollut aikoja kun on puuttunut paljon muutakin

Samahko näkymä kesältä

Lisäksi nautittiin isänpäiväkaffet ja -kakut pikkumökissä rakennuspuhaltimen vihellyksessä ja siivottiin marraskuisessa vesisateessa lumikolalla roskia pihalta. Aivan hyvä päivä tämäkin.

Villava tervehdys

Meitä odotti sunnuntaina varsin muuttunut näkymä. Ja kuuluma!

Talo oli puhallettu selluvillaa pullolleen! Kun viikko sitten talo oli vielä kylmänkalsea luuranko, nyt se oli kuumankostea umpio, joka nielaisi kaikki ympäröivät äänet ja tuntui yllättävän... asutulta. Seiniin selluvilla puhalletaan märkänä, ja kuulemma vettä oli kulunut puhallustöissä kokonainen kuutio, ja silti oli homma jäänyt kesken (koska se vesi oli loppunut kesken). Kun tuonne villavuoren sisään laitetaan 5 rakennuspuhallinta puhkumaan kuumaa ilmaa kuivumista vauhdittamaan, on lopputuloksena varsin trooppinen tunnelma. Kuutio vettä on meinaan aika paljon.

Lattioissa villa on kuivana, ja villaa kuuluu ylitäyttää ja sitten tampata tiiviiksi ja paperoida päältä. Tämäkin homma oli jo eteisen osalta edennyt niin että meillä oli osittainen lattia. Ihka oikea lattialevy joka ei enää lähde mihinkään (okei peittyy kyllä pintamateriaalin alle, mutta lattia kuitenkin!)

Nämä kuvat tulivat viestillä viikon puolivälissä. Sunnuntaihin mennessä nämä huoneet oli jo tampattu tiiviiksi, paperoitu ja puoliksi levytetty

Paperia!

Lattiaa!

Puhaltajat tulevat jatkamaan urakan loppuun huomenna tiistaina. Sähkötöitäkin oli edistetty viikon aikana ja hyvä niin, koska sähkövedot jäävät eristeiden sekaan piiloon.

Pistorasiaa ja katkaisijaa

Sisällä meillä ei ollut varsinaisesti muuta hommaa, kuin mitata tupa keittiösuunnitelmaa varten. Huomenna mennään K-Rautaan tapaamaan keittiösuunnittelijaa, vaikka nyt ehkä yleinen mielipide on kallistumassa siihen suuntaan, että keittiö tulee puusepältä. Tarjouksia kuitenkin kuulemme muualtakin, ja omien piirrosten tueksi tuntuu turvalliselta ottaa joltain ammattilaiselta myös näkökulmia. Vaikka aika nuijittu keittiön asemointi on jo nyt, kun vesipiste on määritelty ja sähköt vedetty tietyn ajatelman pohjalta.

Iltapäiväksi siirryimme oheishommiin, mies pellolle kyntämään ja minä nuijimaan aitatolppia helvetinkivikkoon hevosten tulevaan metsätarhaan.

Vahingossa osuin kangella koloseen jossa EI ollut kiveä heti vastassa

Palaan keittiöajatelmiin erikseen pikapuolin!