Menikö porrasaukko perseelleen ja muita kysymyksiä

Tallinnan-keikka teki kahden viikon tauon kuopalla käymiseen. Ihan ikävää tiristeli. On kummallista, miten voi kaivata jo niin "kotiin", vaikkei talo vielä ole edes kodiksi meille ehtinyt ryhtyä. Minä haluan jo lapseni juoksemaan Penttilän taloa päästä päähän, haluan lämmöt ja valot, äänet ja tuoksut. Haluan jo luopua siitä, että pitää aina lähteä pois. 

Kuluneet pari viikkoa oli raksalla pohdittu, menikö problemaattisen porrasaukon rakentaminen ns. perseelleen. Sinällään tragikoomista kysyä asiaa heippalapulla kun "vahinko" on jo tapahtunut, eli porrasaukko tehty. Ei se perseelleen mennyt, mutta muutti suunnitelmia ja näkymiä. Ongelman ydin oli siinä, että vintille vieviä portaita ei oltu piirretty rakennuspiirrustuksiin lainkaan. Niille oli tehty jonkinlainen koppero lisäosan puolelle ja siinä se. Osoittautui, ettei portaita voi tehdä sillä lailla ja siihen kohtaan. Sitten osoittautui, että seinä joka aiottiin kaataa, kantoi, joten heippa vaan sekin suunnitelma. Vintti on kylmää tilaa ja sinne vieviin portaisiin alkoi huveta arvokasta työaikaa kohtuuttoman paljon, joten tilanne piti ratkaista jotenkin. Ratkaistiin ullakkoportailla, jotka vedetään kattoluukusta alas. Todennäköisesti vintti tullaan rakentamaan teiniluolaksi asuttavaksi seuraavan kymmenen vuoden sisään, mutta tässä on nyt pari muutakin rautaa tulessa niin tämä oli ihan kelpo ratkaisu. 

Pohjapiirros muistutuksena

Eteisaulasta tuli nyt valtava. Ja lisäosaan tulikin yllättäen melko suuri komero, kun porrasasia meni puihin. Mistä en ole lainkaan pahoillani!

Siinä se porrasaukko sekä sen alle avartunut parin neliön extratila

Sähkökaappi yllätyskomerossa

Sähkömies oli käynyt aloittamassa urakkaansa ja vedellytkin aika liudan johtoja sinne tänne. Meidän piti tarkastaa sähkösuunnitelmaa etenkin tuvan osalta ja miettiä, mihin tulee keittiönurkassa mitäkin. Hemmetti kun nämä asiat sitten tulee niin yllättäen, enhän minä vielä edes tiedä millainen keittiö tulee! Tai kai minä vähän tiedän, yhdenlaisen olen piirtänyt, mutta voiko se toimia? Hivenen ahdistuneena varasin ajan yhteen keittiöfirmaan ja menen sinne uikuttamaan apua. On vaikea tehdä päätöksiä kun tasapainoilee lattianiskojen päällä luurangolta näyttävän talon sisälmyksissä. Ei ihan vielä pulla tuoksu nenään.

Ensi-imuroinnin pääsin kuitenkin suorittamaan, kun lattianiskojen välit piti siivota. Eristysmies saapuu katselmukselle tällä viikolla ja ensi viikolla puhalletaan villaa, joten kaikki ryönä, nöyhtä, puusilppu, tapetinpalat ja sammalhituset piti saada lattioista pois. 

Jepeksi ristimäni teollisuusimuri ja minä hommissa

Imuroitu on!

Ja illan päätteeksi heippalappua sähkärille

Pihan puolella paskapytty eli panospuhdistamo on v-i-h-d-o-i-n hautautunut kokonaan hiekkaan ja ohjaushattu nostettiin päälle. Vesijohto oli vedettu navetalle ja pihaan oli tullut pari satsia sepeliä. Vaikka aika kaukana valmiista pihasta ollaan, pystyi muotoa jo hiukan hahmottamaan. Koko ajan tapahtuu jotain, pienempää ja isompaa. Kai se tarkoittaa sitä että hommat etenee. 

Tapettimatkalla Tallinnassa

Säästäväisyys on hyve, ja loma on hyvästä. Kahden tunnin paattimatkan takana aukeaa huomattavasti koto-Suomea edukkaammat tapettitaivaat, näin ne väittävät, ja niinpä päätimme katkaista sumuisen ja pimeän Suomen syksyn ja matkustaa pariksi päiväksi yhtä sumuiseen ja pimeään Tallinnaan. Jälkikasvun jätimme mammojen ja mummojen vuorohoitoon, joten matkassa oltiin ihan aikuisten kesken.

Karvanaama jäi satunnaisotannalla turvatarkastukseen jo heti lähtiessä

Jos pelkkä säästäväisyys olisi ollut matkan krtieeri, hirvittäisi hiukan laittaa viivalle rinnakkain ostoksista saatua säästöä ja ns. sivukuluihin hurahtaneita euroja. Itse laivamatkat ja hotelliyö Tallinnassa ei maksanut juuri mitään, mutta jotta sinne saakka päästiin, piti meidän uusia henkilökortit (rapiat viiskymppiä per nokka), ja jotta sai anoa henkilökorttia, piti käydä passikuvassa (rapiat kakskymppiä per nokka), ja jotta auton sai jättää parkkiin kotisatamaan, nieli parkkipirkko vielä rapiat kolmekymppiä. Mutta ajatellaan tämä reissu lomana, lomat kai tuppaa maksamaan.

Koska lomailu ja rentoutuminen oli tavoitteena, ei ämpätty aikataulua turhan kireäksi. Nyt jälkikäteen hieman harmittaa, sillä liikkuminen Tallinnassa oli niin sujuvaa että olisimme ehtineet käydä vielä kolmannessakin mestassa katsastamassa tapetteja. Olimme siis julkisten kulkuvälineiden ja Google Mapsin varassa, ja Tallinnan joukkoliikenne saa arvosanan 6/5. Vuorokauden matkakortti kustansi 3 e ja panttimaksua 2 e per nenä, ja sillä sai ajella niin paljon kuin huvitti. Linjat ja pysäksit oli selkeästi merkitty, pitkiä odotteluaikoja ei ollut, ja kulkuvälineet olivat siistejä.

Kävimme ensin Muster Salongissa, joka oli varsin miellyttävä ja todella hyvällä tapettivalikoimalla varusteltu viehättävä sisustusliike. Tykkäsin tallinnalaisesta palvelusta - meitä tervehdittiin ja sitten saimme katsella rauhassa. Toiset ehkä tykkäävät sitä että myyjä on heti kannoilla tarjoamassa apuaan, minä taas nautin siitä että saan kiertää, katsoa, hipelöidä ja ihmetellä itsekseni. Englanniksi sain oikein sujuvaa palvelua kun kävin sitä kysymässä.

Ja se hintataso? Muster myy arvokkaita tapettimerkkejä kuten William Morris, Pip Studio ja Duro, joten eivät ne tapetit sielläkään ilmaisia olleet. Mutta n. kymppi per rulla olivat hinnat Suomen tasoa matalammalla ainakin niissä tapeteissa, joita me syynäsimme. Ja tuurista varmasti on kiinni, mihin malliin jokin alehinta sattuu osumaan. Muutamaa Duron tapettia myytiin hintaan 36 e/rll ja siitä vielä -30%, jolloin ollaan jo merkittävästi Suomen hintatason alapuolella.

Yllä kuvassa olevasta Duron tapetista tehtiin kaupat. Tämän rullahinta oli 11 e edullisempi kuin edullisin Suomesta löytämäni hinta, ja jos katsoi kalleinta Suomesta löytämääni hintaa, oli Musterin hinta 30 e edullisempi per rulla. Heillä ei ollut tätä varastossa juuri, mutta tilaaminen ja toimittaminen Suomeen ei ollut ongelma. Toimituskulua maksoin 25 e (tämä riittäisi max. parinkymmenen rullan toimittamiseen), ja pidin sitä kohtuullisena, kun Suomen sisälläkin joutuu maksamaan kympin molemmin puolin postikulua. Toimitusaika vaihtelee sen mukaan, miten heiltä lähtee tapettitehtaille tilauksia, ilmeisesti n. kerran kuussa. Meillä kävi tuuri, sillä tilaus oli juuri lähdössä ja myyjä lupaili, että tapetit saattavat olla meillä jo ensi viikolla. Kuulemma heidän normaali tilausaikansa on n. 4-6 viikkoa.

Musterin valikoima oli kyllä todella laaja, joten myös nopeaan tarpeeseen sieltä on mahdollista tapettia löytää ja noutaa. Lämmin suositus tälle liikkeelle!

Bussipysäkiltä löysin paikallisen ystävän

Seuraava kohde oli rakentajan paratiisi, jättimäinen kompleksi Espak, jolla ei oikein ole järkeviä nettisivuja. Kutakuinkin Bauhaus-tyyppinen kaikkea löytyy -kauppa, joskin itse liike oli kummallisesti osastoitu eri rakennuksiin, ja kun siellä pyörimme ensin väärässä rakennuksessa, seuraili meitä tuiman näköinen myyjämies hyvinkin tarkasti. Olemmehan me villapipopäiset, matkalaukkua kiskovat turistit varmasti ihan tyypillisen varkaan näköisiä ja olisimme saattaneet viedä esim. porakoneen tissiliiveissä kaupasta pois.

Espakin tapetit olivat edullisia, mutta muilta osin valikoima oli pettymys. Kuosit ja värit olivat jotenkin kovin 90-lukulaisia, minun silmääni väärällä lailla vanhoja ja halvan oloisia. Vai olenko vain totuttanut silmäni niin loistokkaisiin tapetteihin, en tiedä. Alekorissa oli kivaa vihreää pupu- ja fasaanikuvioista tapettia, mutta ei sille ollut meidän majatalossa eikä suunnitelmissa sijaa, joten sinne jäi. Emme kehdanneet enää mennä tämän loosin kassojen ohi ilman ostoksia, niinpä ostimme maalitelan sekä pari sutia oviprojektia varten.

Kävimme vielä tiirailemassa laattoja (jälleen uusi rakennus ja uudet ovet ja kassat, täällä kukaan ei mulkoillut meitä, meinasivat vissiin että listoja, laminaattipakkauksia ja laattalaatikoita ei pysty salavihkaa kantamaan ulos) ja vähän villiinnyin suurten kuusikulmaisten marokkolaislaattojen kohdalla, mutta pienen hengittelyn jälkeen sävyt olivat kuitenkin väärät suunnitelmiin nähden. Halpoja ne olisivat kuitenkin olleet. Peruslaatoitukseen Virosta saa varmasti laatat huomattavasti Suomea edullisemmin, mutta silloin matkaan tulisi lähteä autolla.

Tässä vaiheessa jalat ja mieli olivat jo aika puutuneita, eikä teollisuusalueen keskeltä löytynyt mitään kahvilaa jossa olisi voinut hengähtää ja tehdä toimintasuunnitelmaa. Niinpä päätimme ajaa Vanhaan Kaupunkiin ja kuljeksia lopun ajasta siellä.

Hieman jäi harmittamaan, ettemme vielä surauttaneet Karl Bilder Värvikeskukseen, jonka olimme jättäneet "ehkä"-osastoon sen reitin kannalta epäsuotuisan sijainnin vuoksi. Mutta kun paikallisliikenne osoittautui noin helpoksi ja vikkeläksi tavaksi liikkua, olisimme ehkä kuitenkin ehtineet käydä myös tuolla. Heillä on nettisivujen perusteella myynnissä mm. Boråstapeterin tapetteja, tosin rajallisesti hyllyssä heilläkin. Boråstapeterilta meillä olisi vielä tarpeita 30-neliöisen salin verran, ja jokainen säästetty euro olisi kotiinpäin.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Summa summarum: kiva reissu, suosittelen sekä lomailua että tapettihankintoja etelänaapurista. Penttilän kuopallakin on tapahtunut vaikka ja mitä, tai ainakin on ratkottu muutamia päivänpolttavia kysymyksiä kuten portaat (joita ei tule lainkaan) sekä pesutornin sijainti (ei sittenkään kodinhoitohuoneeseen vaan seinän taa kylppäriin). Kuulostaa melko epäkäytännöllisiltä valinnoilta, mutta toivottavasti näillä pärjätään.

Maalinpoistomania

Dear Eki,

onko sosiaalisesti hyväksyttävää, että hukkaa hetkellisesti kaiken mielenkiinnon muuhun elämään ja haluaa vain raapia maalia vanhoista ovista?

Onko normaalia jäädä raapimakoukkuun? Haaveilla erilaisista maalinkaapimista? Onko normaalia että sana "speedheater" saa sydämen läpättämään?

En halua tehdä mitään muuta kuin raapia ovia. Tai no, ehkä vähän myös valita maaleja ja suunnitella ovien uudelleenmaalausta.

PS. Hitsausmaski on eri kätevä. Opin läksyni jo toisen maalihitusen kohdalla, jota noukin pumpulipuikolla silmästäni. Lapsia tosin hiukan jännittää hitsausmaskipäinen, maanisesti ovia kaapiva mutsi joka vastaa joka kysymykseen "joo, ihan kohta, äiti hiukan vielä raaputtaa".

Oviongelma ja raksaviestimisen salat

Hän on jäätynyt kertopuupalkkien muovisuojan painaumaan

Olen tullut siihen päätelmään että vastoin yleistä olettamaa, on rakennusalan ammattimiehillä sana hallussa ja etenkin tiivistämisen taito kohdillaan. Yhtä paljon kuin työmaan edistysaskeleiden havainnoimista, odotan joka viikko millainen ja ennen kaikkea miten tiivistetty viesti meille on raksalle jätetty. Eipä jättänyt tämäkään viikko kylmäksi!

Makuuhuoneen ovenkarmia oli hilattu ylöspäin, mutta ovi puuttui, koska se oli jonkun työvaiheen vuoksi kannettu navettaan aiemmin. Makuuhuoneen oven kynnyksellä oli lattiavalueristeen palanen, johon oli viestitty: "Hei, tarvittaisiin takaisin tämä ovi jotta voidaan säätää se kohdilleen". Tai siis noin meikäläinen sen sanoisi. Totuus:

Noudin oven takaisin ja töin tuskin maltoin mieleni kirjoittaa eristepalan kääntöpuolelle TÄSÄ.

Eteisen pinkopahveihin oli kirjoitettu sinne tänne POIS, POIS, POIS.
Ja tuvan ovenkarmit vaativat myös kohottamista, joten satavuotiaista sammalista piti päästä eroon. Tässä oli ehkä havaittavissa pientä oman tiivistystaidon yliarvioimista, sillä viesti ei ollutkaan mahtunut yhdelle kakkosneloselle:

Minä itse en kykene lainkaan moiseen ilmaisun tiiveyteen, ja epäilen, jaksaako siellä kukaan minun vastajorinoitani lukeakaan. Mutta niinpä vain loruilin taas ja piirrätin miehellä vielä havainnekuvankin:

"Tähän aukkoon piirustuksista poiketen vain n. 80 cm pätkä seinää, loput jää auki. Jos tarvitsee palkin tms. ylös niin voi laittaa" 

Ovi ei ollut hukassa vain rakennusmiehiltä, vaan myös meille iski akuutti ovipula. Uuden ja vanhan puolen välistä seinää aletaan rakentaa aivan juuri, ja haluamme siihen vanhat ovet. Välihuoneen puolelle aukkoon tulee rinnakkain ovet sekä vessaan että kodinhoitohuoneeseen, ja kun käytiin mittaamassa kaikki olemassaolevat vanhat, aiemmilta paikoiltaan puretut ovet, todettiin että ne ovat kaikki keskenään erikokoisia. Ihan niin Huvikumpumaiseen menoon en halua lähteä, että välittömästi rinnakkain olevat ovet olisivat erikorkuiset ja -levyiset. Peilien jaottelun suhteen voin olla vapaamielisempi, mutta karmien koon olisi hyvä olla sama.

Onneksi on sosiaalinen media! Sinne ovenhakuilmoitus tositarkoituksella tulille, ja johan on postilaatikko kilahdellut. Kauppoja ei vielä ole tehty, mutta olen toiveikas että saamme vanhat ovet karmeineen hankittua ajoissa.

Sunnuntaipäivä meni taas rattoisasti -tadaa!- purkaen. Ei se purkaminen vain lopu ikinä. Nyt lähti väliseinää eteisen kohdalta uuden ja vanhan puolen välistä ja aiemmin puolitiehen jäänyt väliseinänpala eteisen ja välihuoneen välistä. Porraskomeron haamu roikkuu edelleen kaiken keskellä, ja nyt se alkaa olla Se Asia joka hankaloittaa kaikkea. Mies piirsi tästäkin idealuonnoksen ja jätti sen heippalappumuodossa timpureille. Rakennuslupapiirrustukset tehnyt insinööri ei tätä porrashässäkkää ollut mitenkään huomioinut eikä me oltu sitä siinä kohtaa tajuttu vaatiakaan, kun ajateltiin että kai hänellä nyt joku ajatus siinä oli. No ei ollut.

Mutta avaraa on nyt kun joka paikassa on reikää. Alan tottua tuohon tanssisalimaiseen avaruuteen ja kohta ehdotan, ettei tehdä mitään väliseiniä mihinkään!

Siinä oli seinänrippeet

Ja sitten seinänrippeet ja sotku

Ja lopulta aukko (ja heippalappu pinkopahvilla)

Salista tupaan saakka

Siinä on katossa reikä vintille ja jos oikein tarkasti katsoo, niin minun naamani sieltä vintiltä kurkkaa

Pihalla sentään yksi kuoppa melkein umpeutui. Sitten isäni alkoi kaivaa jo seuraavaa

Vaan on se niin kaunis!

Valuvaluvalu

Siinähän se työohjeistus taas seisoi huutomerkkien kera

Lisäosan lattia oli valettu. Nyt seisoskeltiin aika liki sitä korkeutta jolla sitten tullaan seisomaan valmiissakin huoneissa. Kaiken kuopanpohjien kaivelun jälkeen varsin tervetullut tunne.

Valun valokuvaaminen jäi iltahämäriin joten kuvastakin tuli hämärä. Mutta siinä sitä betonia nyt on

Mutta ei ne kuopatkaan vielä loppuneet. Taas oli piha auki:

Paskaputki eli viemäri

Viikon aikana oli rykäisty seinien koolauksia isoja harppauksia eteenpäin. Makuuhuone ja olohuone olivat valmiit, ja tuvassa oli myös edetty. Meille jäi duuniksi purkaa tuvan loput seinät hirrelle tai ainakin sille alkuperäiselle lautapinnalle joka on hirressä kiinni. Nyt oli ikkunankohtaa ja vanhaa keittiönurkkausta ja vanhaa vessanpaikkaa ja seinämateriaalia jos jonkinlaista, joten purkaminen oli hidasta ja melko raivostuttavaa.

Olohuone

Niin se vinous. Kun se ei ole ihan minimaalista. Siis kuinka vinossa tuo ikkuna oikein on??

Sitä sun tätä ikkunan alla

Tupaa. Ja valo! Joka ikinen kerta muistan sanoa, miten paljon pidänkään tuosta valosta

Monenlaista työvälinettä

Lippu salkoon! 

Totuus löytyi jälleen seinän sisästä

Syyskuun alussa vietimme toista hääpäiväämme ja täyttä tusinaa yhteistä vuotta. Meillä on tavoitteena joka syksy ottaa edes yhden yön mittainen irtiotto arjesta ja käydä kaksin jossain - ruuhkavuosien keskellä se kerta vuoteenkin on jo hyvä tavoite. Tänä vuonna tämä irtiottoreissu on tarkoitus suunnata lahden toiselle puolelle eli Tallinnaan, josta olisi toiveissa tuoda takaisintullessa kassillinen tapetteja. Olin jo varaamassa matkaa, kun välähti, että Viroon tarvitaan passi! Eikä meillä kummallakaan ole voimassaolevaa passia. Halvalle Viron-matkalle lyötiin heti reilu hinnankorotus, kun pitää aloittaa valokuvaamo- ja poliisiasemareissusta.

Onneksi kotimaastakin sai hiukan lohtua:

Ekat! Nämä tulee makuuhuoneeseen

Tässä sen sijaan sipaus vanhaa värimaailmaa. Ei lainkaan huono...