Valuvaluvalu

Siinähän se työohjeistus taas seisoi huutomerkkien kera

Lisäosan lattia oli valettu. Nyt seisoskeltiin aika liki sitä korkeutta jolla sitten tullaan seisomaan valmiissakin huoneissa. Kaiken kuopanpohjien kaivelun jälkeen varsin tervetullut tunne.

Valun valokuvaaminen jäi iltahämäriin joten kuvastakin tuli hämärä. Mutta siinä sitä betonia nyt on

Mutta ei ne kuopatkaan vielä loppuneet. Taas oli piha auki:

Paskaputki eli viemäri

Viikon aikana oli rykäisty seinien koolauksia isoja harppauksia eteenpäin. Makuuhuone ja olohuone olivat valmiit, ja tuvassa oli myös edetty. Meille jäi duuniksi purkaa tuvan loput seinät hirrelle tai ainakin sille alkuperäiselle lautapinnalle joka on hirressä kiinni. Nyt oli ikkunankohtaa ja vanhaa keittiönurkkausta ja vanhaa vessanpaikkaa ja seinämateriaalia jos jonkinlaista, joten purkaminen oli hidasta ja melko raivostuttavaa.

Olohuone

Niin se vinous. Kun se ei ole ihan minimaalista. Siis kuinka vinossa tuo ikkuna oikein on??

Sitä sun tätä ikkunan alla

Tupaa. Ja valo! Joka ikinen kerta muistan sanoa, miten paljon pidänkään tuosta valosta

Monenlaista työvälinettä

Lippu salkoon! 

Totuus löytyi jälleen seinän sisästä

Syyskuun alussa vietimme toista hääpäiväämme ja täyttä tusinaa yhteistä vuotta. Meillä on tavoitteena joka syksy ottaa edes yhden yön mittainen irtiotto arjesta ja käydä kaksin jossain - ruuhkavuosien keskellä se kerta vuoteenkin on jo hyvä tavoite. Tänä vuonna tämä irtiottoreissu on tarkoitus suunnata lahden toiselle puolelle eli Tallinnaan, josta olisi toiveissa tuoda takaisintullessa kassillinen tapetteja. Olin jo varaamassa matkaa, kun välähti, että Viroon tarvitaan passi! Eikä meillä kummallakaan ole voimassaolevaa passia. Halvalle Viron-matkalle lyötiin heti reilu hinnankorotus, kun pitää aloittaa valokuvaamo- ja poliisiasemareissusta.

Onneksi kotimaastakin sai hiukan lohtua:

Ekat! Nämä tulee makuuhuoneeseen

Tässä sen sijaan sipaus vanhaa värimaailmaa. Ei lainkaan huono...