Suunnittele, suunnittele. Ja suunnittele!

Viikon verran olen taas viettänyt iltani pää savuten erilaisten suunnitelmien parissa. Tätä projektia ei voi etukäteissuunnittelun puutteesta syyttää!

Ensiksi työn alle pääsi vesikalustesuunnitelma, jota pyysi lvi- ja jätevesisuunnitelmaa tehtaileva toimisto. Pohjapiirros ja lyijykynä eteen ja miettimään, mihin tulee vesipisteet. Olen oikein tyytyväinen pohjapiirroksessa siihen, että vanhaan hirsirunkoon ei tule muita vesipisteitä kuin keittiön hana. Muut vesipisteet tulevat uuteen osaan.

Pesuhuoneeseen tulee "walk-in"-suihku sekä sauna (jota en itse olisi välittänyt taloon sisään tuoda, mutta kun tässä remontissa on osallisena myös isäni joka talon omistaa, oli hänen näkemyksensä että sauna tehdään. Ajattelin että kiistellä voi tärkeämmistäkin kysymyksistä, joten tulkoon sisäsauna. Sekin kun on uudessa osassa niin ei ehkä liene niin rikollinen ratkaisu kuin hirsirungon sisään sovittelu...).

Inspiraatiokuvia walk-in -suihkusta (lähde Pinterest)

Kodinhoitohuoneen vesipisteratkaisut ovat melko tyypilliset ja tarpeiden mukaan mietityt: pesutornille paikka, lattiakaivo jos sattuu pesukone räjähtämään sekä työtasoon syvä allas, jossa mahtuu operoimaan vaikkapa ämpärin kanssa.

Pienemmän, vain 1,7 neliöisen vessan kalusteasettelu aiheutti hetken ajan harmaita hiuksia, kun haluttiin maksimoida säilytystila eli käyttää koko seinän leveydeltä allaskaapille, ja silti piti mahduttaa pönttö samaan tilaan. Lopulta päädyttiin kääntämään ovi aukeamaan toiseen suuntaan. Ongelma ratkaistu. Toinen vessa sen sijaan aiheuttaa päänvaivaa luultavasti vasta sisustuksellisessa mielessä, se on nimittäin nykyisten rakennusmäärysten mukainen "invavessa". Toisaalta meillä on kaksi tytärtä eikä aikaakaan, kun purkkia ja purnukkaa alkaa kertyä. Tuskin yksi tilava vessa siinä kohtaa tuntuu enää hölmöltä. Mutta tässä vaiheessa, kun meidän nelihenkisen perheen wc-, kylpyhuone- ja pyykkihuoltotoiminnot on kaikki ängetty n. kahdeksaan neliöön, tuntuu tuollainen neljäneliöinen pelkkä wc-tila lähes tanssisalilta.

Ehdoton lähtökohta kaikelle suunnittelulle on ollut kunnollisten eteistilojen saaminen, ja siltä pohjalta olemme piirtäneet ja ideoineet tätä lisäosaa. Nykyisessä kodissa meillä ei käytännössä ole eteistä lainkaan - toinen ovi aukeaa suoraan olohuoneeseen ja toisen takana on kapea ja ahdas työväeneteinen. Kaappi- ja naulakkotilaa ei ole, mikä on lapsi-eläin-hevosperheessä jättimäinen miinus. Penttilän eteistiloihin on käytetty jättimäärin aikaa ja ajatusta, toivottavasti niistä lopulta tulee niin käytännölliset kuin toivommekin!

Ns. työväen eteisen puolelle tulee oma vesipisteensä tähän tyyliin:

Kuva Pinterest

Arjen luksusnurkka siis, kun sinne savimaille muutetaan ja on lapsia, koiria, kuravaatteita, likasaappaita.

Näiden vesikalusteasioiden yhteydessä törmäsin ilmanvaihtokysymyksiin. Uuden osan kosteat tilat vaativat koneellisen ilmanvaihtosysteemin, ja ymmärsin että lvi-suunnittelija olisi ollut tyrkyttämässä ilmanvaihtojärjestelmää myös vanhaan osaan. EI. Intuitiiviselle reaktiolle piti toki etsiä vähän pontta taustalle, ja erinäisten selvitysten myötä valkeni, että mikään laki ei edellytä uusimaan vanhan osan ilmanvaihtoa, vaikka tämänkaltainen remontti katsotaankin perusparannukseksi, jonka yhteydessä on vaade parantaa rakennuksen energiatehokkuutta. Voi olla että tästä aiheesta joutuu vielä vääntämään rakennusvalvonnan kanssa, mutta ei todellakaan halua sotkea vanhan osan painovoimaista ilmanvaihtoa enkä kasvattaa remontin mittakaavaa ns. turhaan. Katsotaan, mitä sieltä lvi-suunnittelusta tämän tiimoilta vielä kuuluu.

Olen jo useampaan otteeseen pohtinut tämän projektin aikana sitä, miten paljon uutta tietoa olen omaksunut näiden muutaman haudutteluvuoden aikana. Minulla on nykyään mielipide asioista, joiden olemassaolosta en ennen tiennyt/piitannut lainkaan. Varsin kummallista.

Kylmäkomeron purku

Eteisessä (josta ehkä muodostuu remontin myötä aula eikä eteinen) on ollut kylmäkomero, jonka kimppuun kävimme tämänkertaisella Penttilän-vierailullamme. Ensin laitoin lounasta puuhellalla ja sitten kahviteltiin esikoisen 5-vuotiskahvit tuvassa, ja kun kahvivieraat lähtivät ja veivät lapset mukanaan, aloimme hommiin.

Komero, ovet jo poistettuna

Rempparadio pauhaa!

Kuinka purkaminen voikin olla niin mukavaa? Flunssan nuijima keho ei tuntenut väsymystä lainkaan kun pääsi tekemään jotain konkreettista. Komero lohkaisi eteisestä verrattain ison osan, ja vaikka sen takaa paljastui melko tumma paneeliseinä, tuli tilaan aika paljon avaruutta kun komero otettiin pois.

Purkamiseen liittyy myös jännitystä, kun pääsee näkemään eri aikakausien kerrosten alle. Helmiponttipaneeliseinä on tosi kaunis ja samaa henkeä aiomme toistaa remontoidussakin eteisaulassa, tosin näillä näkymin vain puolipaneelin korkeudelle saakka.

Lattian muovimattokerrokset...

... ja alimpana se mitä etsittiinkin, lautalattia

Nyt olemme siinä olettamuksessa, että seinä joka erottaa nykyisen eteisen ja ns. välihuoneen on lautarakenteinen eikä hirttä. Tarkoitus on avartaa oviaukkoa reilusti jotta tämä nykyinen eteinen ja nykyinen välihuone yhdistyisivät yhtenäiseksi aulaksi, ja avautuisi näkymä talon päästä päähän, tuvasta saliin saakka. Tuvan ovi ja salin pariovet jäävät, mutta tulevat olemaan arkikäytössä auki.

Vanhojen talojen huonejaon muuttamisesta on paljon aika ehdottomiakin mielipiteitä. Tässä kohdassa en koe tekeväni kovin suurta syntiä, jos väliseinä on vain rankarakenteinen. Hirren puhkominen tuntuu paljon lopullisemmalta, ja sellaisia muutoksia minäkin harkitsisin hyvin tarkasti. Tosin olennainen pointti vanhan talon viehätyksessä on juurikin kerroksellisuus - jokainen talossa eletty aikakausi näkyy ja jokainen sukupolvi on tehnyt taloon niitä muutoksia, jotka ovat palvelleet senhetkistä tarvetta. Me olemme yksi lenkki tässä ketjussa ja meillä lienee yhtäläinen oikeus jättää jälkemme. Tosin niissä rajoissa, että meidän jälkeemmekin talo jää olemaan ja siitä on löydettävissä sen henki ja alkuperä.

Komerosta jäljellä pellit (ja allekirjoittanut siistii ovenkarmeja)

Päivän lopputulos

Komeron ovet karmeineen jemmattiin talteen. Samoin otin talteen pätkät lattialistasta ja kattolistasta. Tosin lattialistakin on jossain vaiheessa vaihdettu, sillä nyt seinässä ollut oli kapeampaa kuin mitä tuossa paneeliseinässä oleva maalausraja näyttää listan joskus olleen. 

Päivän positiivista fiilistä latisti ainoastaan kotimatkalla peltipoliisille poseeraaminen (koska visioimme niin kiihkeästi sitä, miten sitten joskus 10 vuoden kuluttua vintin portaat tulee kääntää alkamaan aulan puolelta) sekä seuraavana päivänä lähes kokonaan kadotettu ääni. Puhetyöläiselle hivenen hankala taudinmuoto.