Kylmäkomeron purku

Eteisessä (josta ehkä muodostuu remontin myötä aula eikä eteinen) on ollut kylmäkomero, jonka kimppuun kävimme tämänkertaisella Penttilän-vierailullamme. Ensin laitoin lounasta puuhellalla ja sitten kahviteltiin esikoisen 5-vuotiskahvit tuvassa, ja kun kahvivieraat lähtivät ja veivät lapset mukanaan, aloimme hommiin.

Komero, ovet jo poistettuna

Rempparadio pauhaa!

Kuinka purkaminen voikin olla niin mukavaa? Flunssan nuijima keho ei tuntenut väsymystä lainkaan kun pääsi tekemään jotain konkreettista. Komero lohkaisi eteisestä verrattain ison osan, ja vaikka sen takaa paljastui melko tumma paneeliseinä, tuli tilaan aika paljon avaruutta kun komero otettiin pois.

Purkamiseen liittyy myös jännitystä, kun pääsee näkemään eri aikakausien kerrosten alle. Helmiponttipaneeliseinä on tosi kaunis ja samaa henkeä aiomme toistaa remontoidussakin eteisaulassa, tosin näillä näkymin vain puolipaneelin korkeudelle saakka.

Lattian muovimattokerrokset...

... ja alimpana se mitä etsittiinkin, lautalattia

Nyt olemme siinä olettamuksessa, että seinä joka erottaa nykyisen eteisen ja ns. välihuoneen on lautarakenteinen eikä hirttä. Tarkoitus on avartaa oviaukkoa reilusti jotta tämä nykyinen eteinen ja nykyinen välihuone yhdistyisivät yhtenäiseksi aulaksi, ja avautuisi näkymä talon päästä päähän, tuvasta saliin saakka. Tuvan ovi ja salin pariovet jäävät, mutta tulevat olemaan arkikäytössä auki.

Vanhojen talojen huonejaon muuttamisesta on paljon aika ehdottomiakin mielipiteitä. Tässä kohdassa en koe tekeväni kovin suurta syntiä, jos väliseinä on vain rankarakenteinen. Hirren puhkominen tuntuu paljon lopullisemmalta, ja sellaisia muutoksia minäkin harkitsisin hyvin tarkasti. Tosin olennainen pointti vanhan talon viehätyksessä on juurikin kerroksellisuus - jokainen talossa eletty aikakausi näkyy ja jokainen sukupolvi on tehnyt taloon niitä muutoksia, jotka ovat palvelleet senhetkistä tarvetta. Me olemme yksi lenkki tässä ketjussa ja meillä lienee yhtäläinen oikeus jättää jälkemme. Tosin niissä rajoissa, että meidän jälkeemmekin talo jää olemaan ja siitä on löydettävissä sen henki ja alkuperä.

Komerosta jäljellä pellit (ja allekirjoittanut siistii ovenkarmeja)

Päivän lopputulos

Komeron ovet karmeineen jemmattiin talteen. Samoin otin talteen pätkät lattialistasta ja kattolistasta. Tosin lattialistakin on jossain vaiheessa vaihdettu, sillä nyt seinässä ollut oli kapeampaa kuin mitä tuossa paneeliseinässä oleva maalausraja näyttää listan joskus olleen. 

Päivän positiivista fiilistä latisti ainoastaan kotimatkalla peltipoliisille poseeraaminen (koska visioimme niin kiihkeästi sitä, miten sitten joskus 10 vuoden kuluttua vintin portaat tulee kääntää alkamaan aulan puolelta) sekä seuraavana päivänä lähes kokonaan kadotettu ääni. Puhetyöläiselle hivenen hankala taudinmuoto.