Suunnittele, suunnittele. Ja suunnittele!

Viikon verran olen taas viettänyt iltani pää savuten erilaisten suunnitelmien parissa. Tätä projektia ei voi etukäteissuunnittelun puutteesta syyttää!

Ensiksi työn alle pääsi vesikalustesuunnitelma, jota pyysi lvi- ja jätevesisuunnitelmaa tehtaileva toimisto. Pohjapiirros ja lyijykynä eteen ja miettimään, mihin tulee vesipisteet. Olen oikein tyytyväinen pohjapiirroksessa siihen, että vanhaan hirsirunkoon ei tule muita vesipisteitä kuin keittiön hana. Muut vesipisteet tulevat uuteen osaan.

Pesuhuoneeseen tulee "walk-in"-suihku sekä sauna (jota en itse olisi välittänyt taloon sisään tuoda, mutta kun tässä remontissa on osallisena myös isäni joka talon omistaa, oli hänen näkemyksensä että sauna tehdään. Ajattelin että kiistellä voi tärkeämmistäkin kysymyksistä, joten tulkoon sisäsauna. Sekin kun on uudessa osassa niin ei ehkä liene niin rikollinen ratkaisu kuin hirsirungon sisään sovittelu...).

Inspiraatiokuvia walk-in -suihkusta (lähde Pinterest)

Kodinhoitohuoneen vesipisteratkaisut ovat melko tyypilliset ja tarpeiden mukaan mietityt: pesutornille paikka, lattiakaivo jos sattuu pesukone räjähtämään sekä työtasoon syvä allas, jossa mahtuu operoimaan vaikkapa ämpärin kanssa.

Pienemmän, vain 1,7 neliöisen vessan kalusteasettelu aiheutti hetken ajan harmaita hiuksia, kun haluttiin maksimoida säilytystila eli käyttää koko seinän leveydeltä allaskaapille, ja silti piti mahduttaa pönttö samaan tilaan. Lopulta päädyttiin kääntämään ovi aukeamaan toiseen suuntaan. Ongelma ratkaistu. Toinen vessa sen sijaan aiheuttaa päänvaivaa luultavasti vasta sisustuksellisessa mielessä, se on nimittäin nykyisten rakennusmäärysten mukainen "invavessa". Toisaalta meillä on kaksi tytärtä eikä aikaakaan, kun purkkia ja purnukkaa alkaa kertyä. Tuskin yksi tilava vessa siinä kohtaa tuntuu enää hölmöltä. Mutta tässä vaiheessa, kun meidän nelihenkisen perheen wc-, kylpyhuone- ja pyykkihuoltotoiminnot on kaikki ängetty n. kahdeksaan neliöön, tuntuu tuollainen neljäneliöinen pelkkä wc-tila lähes tanssisalilta.

Ehdoton lähtökohta kaikelle suunnittelulle on ollut kunnollisten eteistilojen saaminen, ja siltä pohjalta olemme piirtäneet ja ideoineet tätä lisäosaa. Nykyisessä kodissa meillä ei käytännössä ole eteistä lainkaan - toinen ovi aukeaa suoraan olohuoneeseen ja toisen takana on kapea ja ahdas työväeneteinen. Kaappi- ja naulakkotilaa ei ole, mikä on lapsi-eläin-hevosperheessä jättimäinen miinus. Penttilän eteistiloihin on käytetty jättimäärin aikaa ja ajatusta, toivottavasti niistä lopulta tulee niin käytännölliset kuin toivommekin!

Ns. työväen eteisen puolelle tulee oma vesipisteensä tähän tyyliin:

Kuva Pinterest

Arjen luksusnurkka siis, kun sinne savimaille muutetaan ja on lapsia, koiria, kuravaatteita, likasaappaita.

Näiden vesikalusteasioiden yhteydessä törmäsin ilmanvaihtokysymyksiin. Uuden osan kosteat tilat vaativat koneellisen ilmanvaihtosysteemin, ja ymmärsin että lvi-suunnittelija olisi ollut tyrkyttämässä ilmanvaihtojärjestelmää myös vanhaan osaan. EI. Intuitiiviselle reaktiolle piti toki etsiä vähän pontta taustalle, ja erinäisten selvitysten myötä valkeni, että mikään laki ei edellytä uusimaan vanhan osan ilmanvaihtoa, vaikka tämänkaltainen remontti katsotaankin perusparannukseksi, jonka yhteydessä on vaade parantaa rakennuksen energiatehokkuutta. Voi olla että tästä aiheesta joutuu vielä vääntämään rakennusvalvonnan kanssa, mutta ei todellakaan halua sotkea vanhan osan painovoimaista ilmanvaihtoa enkä kasvattaa remontin mittakaavaa ns. turhaan. Katsotaan, mitä sieltä lvi-suunnittelusta tämän tiimoilta vielä kuuluu.

Olen jo useampaan otteeseen pohtinut tämän projektin aikana sitä, miten paljon uutta tietoa olen omaksunut näiden muutaman haudutteluvuoden aikana. Minulla on nykyään mielipide asioista, joiden olemassaolosta en ennen tiennyt/piitannut lainkaan. Varsin kummallista.