Nyt on lausuttu ääneen ihan oikea tavoite: tämän vuoden loppuun mennessä muutetaan.
Nykyisen kodin myynti: yritetään myydä itse. Välittäjiin menee hermo. Toinen ei pysty asioimaan sähköpostilla (???) ja toinen antaa ensin odotuttaa 3 viikkoa vastaustaan ja sitten hätistelyn päätteeksi sanookin etteivät ota uusia kohteita. Ja sitten se alkuperäinen, joka sanoi asiakkaalle EVVK kun hän kyseli talosta jotain.
Penttilä: odottelua jotta voidaan toteuttaa asiat x ja y. Nyt odotetaan ratkaisua, miten saadaan jätevesisuunnitelma tehtyä, jotta saadaan uudisosan rakennuslupa haettua. Tavoite on että leima on papereissa huhtikuun loppuun mennessä. Ennen rakennuslupaa voidaan vanhassa osassa tehdä jo sitä ja tätä, mutta ensin odotellaan että vähän keli lämpenee.
Otimme tavoitteeksi järjestää arki niin, että kävisimme kaksi kertaa kuussa purkamassa/siivoamassa/tekemässä jotain yleishyödyllistä. Kuulostaa vähältä, mutta ruuhkavuosien keskellä pikkulapsiperheessä, jossa molemmat vanhemmat tekevät iltatöitä ja vuoroiltoina (jotta toinen on aina kotona lasten kanssa) ja isompi lapsi käy päiväkodissa osa-aikaisesti, mahdolliset irtautumispäivät ovat... harvassa. Ja kun ajomatkaa on puolitoista tuntia per sivu ja kotona eläimiä hoidettavana niin reissut vaatii suunnittelua. Mutta tähän pyritään.
Ensin pitää purkaa tuvasta keittiö. Ja keittiökaappien alta lattia. Ja sitten ollaan hiukan viisaampia, kuinka isojen asioiden edessä ollaankaan.
 |
| Kuplamuovia kuupan ympärille niin taas jaksaa |
Mutta talolla ollessa on olo, etten halua lähteä pois. Ja lapset juoksivat innoissaan selvittämässä, mihin tulee heidän huoneensa. Ja laskivat pulkalla mäkeä konepihalle. Niin kyllä tästä vielä hyvä tulee, tulee ihan varmasti.
