Jos luulin tietäväni kuopista jotain...

Niin väärässä olin.

Takana on eka viikko raksamiesten häärimistä tiluksilla ja lauantaina vastassa oli edellistäkin suurempi monttu:

Siinä mies on kodinhoitohuoneen ja kylpyhuoneen ovensuussa, eikö olekin?

Kallioksi epäilty kivenharjanne oli kuin olikin irtokivi, mutta aivan järjettömän kokoinen. Oma, melko mittava konekanta ei ollut saanut sitä hievahtamaankaan. Isäni käytti koko lauantain murikan selättämiseen, mutta kaikki ährääminen, laiterikot, terien katkemiset ja etanadynamiitit oli loppujen lopuksi turhaa. Kivi ei aikonut luovuttaa.

Siinä se on

Virallinen räjäyttäjä oli luvannut tulla kuukauden päästä (!!), eikä meillä ollut aikomustakaan odottaa niin pitkään. Lopulta kiveä oli soitettu nostamaan joku kyläläinen jättimäisellä kaivinkoneella, ja viimeisimmän tiedon mukaan kivi on siirtynyt. Nyt saattaa olla probleemana enää tuo salin ikkunan alla näkyvä kivi, joka hiukan kurkottaa turhan lähelle tulevaa anturan paikkaa.

Työmiehet olivat viikon aikana saaneet jättimäisen kuopan lisäksi hirsipaikkauksia tehtyä, ja purettua tupaa eteenpäin. Me siis kävimme ihmettelemässä tilannetta lauantaina ja otimme hommaksi pelastaa tuvan lattialankut. Tuvan lattiaa on auottu osittain aiemminkin, joten koko alalle ei ole ehjää lankkua olemassa, mutta yhteensä 19 kpl ehjiä lankkuja saimme lattiasta talteen. Siinä tuli päivän jumpat tehtyä kun noita kuusimetrisiä lankkuja irroitteli, putsasi nauloista ja limbosi ikkunasta ulos ja piharakennukseen suojaan.

Tältä näytti tupa la-aamuna 8.6.

Ensin viikon purkurojut ulos ikkunasta ja sitten lankkuja irti. Lähtivät aika sopuisasti kun tajuttiin alkaa purkaa oikeasta suunnasta. Vain yksi halkesi

Lankkujen alla oli voimapaperisia säkkejä ilmansulkuna, ja niiden alla sammalmatto. Edellisen kerran tätä alaa on avattu v. 1942, jolloin on ollut sota ja Saksalla pyyhkinyt hyvin. Lattian alle oli jätetty Uusi Aura -sanomalehti kyseiseltä vuodelta.

Työpäivä saatiin vierähtämään lattian parissa. Todettiin, että lattianiskat eivät ole kiinni missään, vaan kelluvat vain hiekka-sammalpatjan päällä. Tällä kaivauksella näkyviin tullut puuaines oli kuitenkin kuivaa ja kovaa.

Lopuksi kannettiin vielä poistoon meneviä huonekaluja traktorin peräkärryyn, jotta saatiin välihuone tyhjäksi. Meinasi mennä hieman hysteerisen hihityksen puolelle se homma, kun tavarat piti kantaa tuon vallihaudan kautta, ja siinähän tuli mentyä sohva käsissä ylämäki-alamäki-ylämäki-alamäki, ja ulkolämpötilahan oli tietenkin miellyttävät +29°C.

Ottaa niin rankasti päähän tuo pitkä välimatka työmaan ja kodin välillä. Haluaisin olla paikalla joka päivä (vaikka epäilen että työmiehet raksalla eivät sitä niin arvostaisi) ja nähdä koko ajan mitä tehdään ja mitä tapahtuu. Ja siivoamista sekä tavaroiden kantelua edestakaisin remontin tieltä pois riittäisi vaikka kuinka paljon... Mutta taas piti jättää hommat sikseen ja ajaa kotiin.