Lisäosa kohoaa kuopasta!

Mitä muuta juhannusaattona voisikaan tehdä, kuin viettää laatuaikaa raksalla? Eikä tämä ole mikään kieli poskessa -lausunto, vaan tykkään oikeasti tosi paljon näistä meidän jokaviikkoisista raksapäivistä. Vaikka ne eivät varsinaista "yhdessäoloa" olekaan, olemme miehen kanssa vain samassa paikassa ja aika usein kumpikin omassa puuhassamme, mutta ruuhkavuosissa tällainen aikuisten oma aika on tosi tervetullutta.

Juhannukseen mennessä kuoppaan oli noussut meidän tulevan lisäosan perustukset.

Sisällä välihuoneen porraskomeron seinään oli jätetty raksahengessä viesti: "SAA PURKAA", ja siihen puuhaan minä sitten tartuin. Otin alas lastulevyt ja pinkopahvit muutamasta seinästä, ja mies alkoi purkaa tuvan kattopaneeleita. Työjärjestys oli vähän hassu, kattopaneelit olisi tietty kannattanut tiputtaa ennen kuin lattia avattiin, mutta onneksi imuauto ei ollut vielä käynyt joten hiekkapedille sai vielä tikkaat kohtuuvähällä kikkailulla tukevasti pystyyn.

Välihuoneen porraskomero. Portaiden asettelu uuteen lisäosaan on nyt pohdinnassa, kun nykyisellään portaat lähtee ei-mistään

Vanhoja tapetteja

Kun olin saanut komeronseinän laudalle saakka, päätimme tehdä reiän välihuoneen ja eteisen väliseen seinään. Ovi talteen ja moottorisahalla karmien ympäri. Tämä väliseinä on lautaa joten siihen jouti tehdä isonnuksen ilman kovin suurta tunnetuskaa. Emme vain huomioineet että seinän sisällä oli aika määrä purua eristeenä - tässä talossa eristeitä ei meinaan ole kovin useassa kohdassa tavattu aiemminkaan. Kun sitten väännettiin ovenkarmeja irti, putosi päällemme kirjaimellisesti kolme jätesäkillistä satavuotiasta purua ja hiirenpaskaa. Uh huh. Ja ihollehan oli saatu jo kevyt kiva hiki, johon pöly ja paska jäi oikein mukavasti kiinni.

Tuvan ovelta katsottuna kun vielä oli väliseinä ja oviaukko...

... ja samasta kohtaa näkymä kun oviaukko on poissa ja seinässä on reikä

Tuonne ylös jäi vielä kaistale paneelia ja levyä, sillä olisi pitänyt mennä vintiltä käsin tyhjentämään loputkin pakkautuneet purut seinänraosta, mutta loppui aika ja jaksaminen. Mutta ollaanpa askelta lähempänä läpitalon näkymää josta olen haaveillut! Niin ja tätä seinänpurkua hieman hidasti se tosiasia, että eteisessä ei ole lattiaa lainkaan...


Tuvan kattopaneelit saatiin pois. Minä kävin lopussa vähän jeesaamassa (lue: keikkumassa leivinuunin päällä) ja kannoimme ikkunan kautta paneelit pihalle. Ysäripaneelikaton alta löytyi koolaukset ja vanha helmiponttipaneelikatto, jossa tosin on muutama kostean näköinen kupru. Piipun kohdalla on myös jotain eksoottista tuulensuojalevyä ym, joiden alle emme vielä katsoneet. Saas nähdä mikä katon kohtalo on, tuleeko siitä kelpo vai vedetäänkö siihen päälle samanmoinen uusi.

Tupa nyt

Näihin näkymiin jäi Penttilä viettämään juhannusta. Jännityksellä odotan, miltä vuoden päästä näyttää ja tuntuu!