Soratäyttöä ja huonekalutetristä

Perjantaina 28.6. pakattiin Volvo: etupenkeillä aikuiset, takapenkillä kaksi lasta ja sikaosastolla 2x45 kg koiraa, sekä jokaisessa liikenevässä kolosessa nelihenkisen perheen & koirien yökyläilyyn vaadittavat tarpeet. Auton pakkaaminen oli kevyttä verryttelyä illan tavaratetristä varten, sillä huvipuistoilupäivän päätteeksi suuntasimme Penttilään valmistelemaan seuraavan päivän siivouksia.

Todellinen tila-auto

Elämme aikoja jolloin talolle saapuminen on joka viikko yhtä jännittävää: mitä siellä nyt on saatu aikaan? Edellisen käynnin jälkeen oli tapahtunut seuraavaa:

• styroksit routaeristeeksi lisäosan ulkopuolelle sekä anturan sisäpuolelle
• salaojaputket lisäosan ulkopuolelle
• putki sähkölle sekä viemäriputki lisäosaan
• vanhan osan alapohjasta oli vedetty tuuletusputki lisäosan läpi ulos
• imuauto oli käynyt tyhjentämässä tuvan 
• tuvan lattiarakenteet oli kokonaan poissa

Tupa oli muuttunut kuopaksi

Lisäksi oli löydetty lahoa hankalasta paikasta, alapohjan hirrestä joka pitää taloa leveyssuunnassa kasassa. Lahoa puuta oli ollut niin runsaasti että kuulemma kirvesmies oli jo manannut että helpommalla tekisi uuden talon, mutta ilmeisesti sitten kuitenkin jatkanut ongelman ratkomista.

Meille soitettiin kriisipuhelu torstaina, että nyt tarvitsee tulla tyhjentämään kamareita, eli meidän tulevaa olo- ja makuuhuonetta. Kas näin se remontti laajenee ja paisuu löytyneiden yllärien vuoksi! Ensin ei pitänyt avata kamarien lattiaa tässä yhteydessä lainkaan ja olimme siitä syystä siirtäneet tavaroita ja huonekaluja näihin huoneisiin, mutta nyt pitää saada kyseinen lahohirsi esiin myös toiselta kantiltaan, ja siksi huoneet on saatava tyhjäksi. Hivenen haastavaksi huoneiden tyhjentämisen teki se, että tulevaan olohuoneeseen on kulku vain tuvan kautta, ja tuvassa ei siis ollut jäljellä lattiarakenteista mitään. Kynnykset olivat minun leukani korkeudella. Myöskään eteisessä ei ole lattiaa vaan vain kulkusillat, ja ulkona odotti lisäosan vielä täyttämätön kuoppa sekä kivijalkamuuri. Sieltä me sitten perjantaipuhteena jumppasimme hiukan huonekaluja ulos ja traktorinlavalle edellisten seuraan. Sitten jumppasimme tilaa navetanvintille, ja sitten jumppasimme kyseisen viljakärryllisen huonekaluja sinne navetanvintille.

Samaan aikaan isäni viritteli kuumeisesti routaeristeitä ja salaojaputkia lisäosan ympärille, sillä lauantaiaamuksi oli tilattu kaivinkonekuski tekemään soratäyttöä.

Traktorinlavalla huonekalukuorman kanssa

Pikkuesineet sai helpommin ulos kissanluukun kautta

Lauantaina sitten jatkettiin heti aamuyhdeksän jälkeen. Ensimmäinen homma oli kantaa kuoppareitin läpi sohva sekä kaksi kirjoituspöytää, joista toinen oli kokopuinen eli painoi kuin synti. Sinne nekin vaan saatiin traktorinlavalle. Kaivinkonemies tuli kymmenen maissa ja ensin käytiin hieman neuvottelua lisäosan rakenteesta ja soitettiin varmistuspuhelu vastaavalle mestarille, joka olikin päättänyt tehdä neljä harkkokerrosta piirrustusten viiden sijaan.

Työnjako oli seuraava: kaivinkone alkoi siirrellä soraa lisäosaan, isäni oli lapiomiehenä, minä aloin kääriä makuuhuoneen vitriiniin jemmattuja lasiesineitä sanomalehteen ja pakata pahvilaatikoihin, ja mies otti hommakseen riisua tulevan olohuoneen seinät ja purkaa lattian.

Tässä kaivinkone jo urakkansa loppupuolella

Minun hommani

Tuleva olkkari huonekaluista tyhjänä...

... sitten ilman muovimattoa ja kovalevyä lattiassa...

Lattialaudat olivat pontittomia ja tapittomia, vain naulattu

Lopulta oli seinät hirrellä ja lattia laudattomana. Lattialla olevien tuulensuojalevyjen alla oli n. 5 cm purukerros jonka alla hiekkaa

Irroitimme lattialaudoista suurimmat naulat pois siltä varalta jos laudat päätyisivät vielä käyttöön. Mitään unelmatavaraa ne eivät olleet, mutta kenties höylättynä ja pontattuina voisivat sopia eteisen lattiaksi. Lautalattiaunelmalle näytettiin nyt taas vihreää valoa, joten kipsilevyt ja lattialämmöt on heivattu hyljättyjen ideoiden laatikkoon ja vanha talo saa arvoisensa lattiamateriaalin.

Päivän päätteeksi tyhjensimme vielä makuukamarin huonekaluista. Operaatio oli hieman helpompi, sillä kaivinkonemies oli täyttänyt lisäosan kivijalan soralla ja isäni täryttänyt sen tiiviiksi, joten kulkeminen oli huomattavasti helpompaa. Ahneesti pelasimme tetristä ja tungimme kaikki kalut samaan peräkärrylliseen, eikä sinne montaa tyhjää kuutiosenttimetriä jäänyt. Vaan taas loppui aika kesken ja päivä täyttyi, siispä huonekalukuormamme purkaminen navetanvinttiin jäi ensi viikon hommiksi ja ajoimme kuorman vain konehallin suojiin.

Tyhjä kamari

Täytetty lisäosa

Kohtsilleen ollaan vaiheessa jossa alkaa purkamisen jälkeen myös nousta uutta. Se on kutkuttavan jännittävää, vaikka en minä missään nimessä ole epätoivoa kokenut tästä purkamisesta ja siivoamisestakaan.

Niin ja eräs tärkeä yksityiskohta vielä: välihuoneen seinähirrestä löytyi sanomalehtipala, jossa oli vuosiluku 1894. Ainakin niin kauan tämä talo on siis sijoillansa seissyt. Antaa hieman perspektiiviä omaan kiireeseen ja hoppuun, ja toisaalta laittaa mittasuhteisiin entiset rakennustavat ja -materiaalit nykypäivän kertakäyttökulttuuriin nähden. Haluaisin tehdä talossa toimia jotka mahdollistaisivat sen kunnossapysymisen vielä seuraavatkin 125 vuotta.