Käytiin 2 viikkoa sitten työmaalla jotenkin vetämättömissä ja epätoivoisissa tunnelmissa. Puuhella ei vetänyt vaan savutti vain (no lopulta kun mies älysi vetää minun jäljiltäni peltiä paremmin auki niin rupesihan se vetämään) ja tuntui siltä että on sikana työtä eikä saa kiinni mistään, ja flunssakin oli eikä oikein jaksanut. Osan mehuista oli vienyt aamupäivän HopLop-kierros eikä aikaakaan oikein ollut ryhtyä mihinkään massiiviseen hommaan.
Mies järjesteli vähän navettaa, totesi että pitäisi laittaa polttopaikka ja polttaa taivaan tuuliin puolilahoja lautoja joita navettaan on jemmattuna kilometritolkulla. Tavoite olisi järjestää joku tila johon laittaa talteen mahdollisesti kunnostettavat lattialankut, mutta koska kaikki paikat on täynnä rojua, pitää ensin siivota, jotta voi siivota, ja sitten siirtää jotta voi sijoittaa, ja sitten pitää siivota sieltä mihin jotain aikoo siirtää ja sijoittaa. Uh.
Minä otin hommakseni huussin ja sainkin sen freesattua. Vuosikymmenten ihmispaskan sekaan vaan rämpimään ja rakentamaan telinettä saaville, jottei ihan kolmea metriä tarttis jätöksien pudota niin kuin ne ennenvanhaan ovat pudonneet. Yllättäen tästä semiällöttävästä duunista ei tullut otetuksi valokuvatodisteita. Huussin sisälmykset eivät vaatineet kuin rojun poiston (üllatuuuus! Eikö huussi ole ihan hyvä paikka säilöä esim. säkillistä hiiren syömää pellavarivettä, kahta Fiatin vannetta, traktorin lisävalosarjaa sekä joitain, ilmeisesti putkien eristämiseen tarkoitettuja, styroksituubeja?), kunnon luutimisen, mattojen tamppaamisen ja uudelleen sijoittelun. Aurinko paistoi niin kirkkaasti huussin ovesta sisään (ja tuuli paiskoi ovea koko ajan kiinni niin että järki meinasi lähteä) ettei edes lopputulemasta tullut kuvaa. Mutta ensi reissulla viedään mukanamme huussiin istuinrengas sekä kariketta, vessapaperia ja lukemista, niin kesä-wc on koeistuntoa vaille valmis. Hyvä niin, koska ylihuomenna aiomme räjäyttää yhden seinän sisävessasta, mikä hivenen vaikuttaa sisäistuntojen yksityisyyteen...
Huussissa ollaan, katso vaikka rillien heijastuksesta |
Ei olisi meidän luonnos jos ei olisi nutellatahroja paperin alalaidassa... |
Ylihuomenna siis työmaalle taas. Toiveissa olisi että pihaan olisi ilmestynyt roskalava, ja saisi alkaa oikein kunnolla purkamaan.
Voin vaan kuvitella, kuinka mukavasti pellavasuikaleet ja vanhat vanteet lepattelevat tuulessa mukavasti "marinoituina", kun niitä koittaa kauhoa sieltä muun skeidan seasta :D
VastaaPoistaJa HopLop-reissu imee kyllä ihmiseltä mehut moneksi päiväksi. Viimeisimmän reissun tiimoilta olen vakuuttunut, että sielunkin ainakin hetkellisesti.
Eikä se pelkkä Hoplop, vaan kun sitä on odotettu niin kuin kuuta nousevaa viimeiset viikot ja sitten kun sinne pääsee niin ilo ja jännitys meneekin niin överiksi että joka asiasta tulee riita ja hepuli... Sitten konttaat siellä putkissa kiukuttelevan lapsen perässä ja mietit, miksi oi miksi.
Poista