Komeroa ja yläkaappeja köyhempänä

Kohde

Käytiin taas heiluttelemassa sorkkarautaa, porakonetta, puukkoa, vasaraa, ruuvimeisseleitä ja mitä näitä nyt on, puhtaan purkuvimman oheisvälineitä. Kohteena oli tuvan nurkassa seisova komero, joka olikin astetta työläämpi saada pois sijoiltaan.

Tupa on pinnoiltaan Penttilän tuorein huone, se on remontoitu nykyilmeeseensä 90-luvulla. Noiden vanhojen pinkopahvin peittämien puukomeroiden purkaminen on lastenleikkiä verrattuna tähän joka oli naamioitu ysärin seinämateriaalien sisään. Siinä oli päällä puolipaneelit jotka on koko tuvassa kiinnitetty ruuveilla, ja ovilistojen ruuvien päälle oli vedetty niin tiukkaan pakkelia että savu nousi päästä kun raavin niitä irti, eikä siltikään porakone tahtonut saada otetta ruuvinkannasta. Puolipaneelien ja tapetin alla on kipsilevy, sekin asiaankuuluvasti tuhannella ruuvilla kiinni. Ja kipsilevyn alla pinkopahvi jossa vanhoja maalikerroksia. Ja vasta sitten komeron puurakenteet, joissa ei oltu säästelty monituumaisia nauloja.

Ei niin romanttista purkuhommaa

Kipsilevyn purkaminen on todella pölyisää hommaa, ja sitä on luvassa vielä runsaasti kun koko tupa on tarkoitus riisua kipsilevyistä vapaaksi. Komero on seissyt paikassaan tosi pitkään, ja sen seinärakenteet ulottuivat sekä tämän ysäri-kattopaneloinnin että ysäri-lattianlevytyksen & muovimatotuksen alle. Eli 90-luvun remontti on tehty komeron ympärille ja päälle. Purkamisen idylliä särki melko tehokkaasti myös voimakas kissanpissan lemu lattianrajassa. Penttilässä on eletty vaiheita jolloin kissojen määrä ei ehkä ollut ihan hallinnassa, ja kusenhaju on oikein mukavasti piintynyt kiinni muovimaton saumoihin, lastulevyyn muovimaton alla ja tuohon ihanaiseen kipsilevyyn.

Pölysuojaus. Tämänmallisen hengityssuojan kanssa olikin aivan helppo hengittää! Olen aika ahtaanpaikankammoinen ja minulle tulee helposti olo etten saa happea (esim. ilokaasumaskia en ole synnytyksissäni voinut käyttää lainkaan), mutta tämän kanssa oli ihan luonteva olla. 

Purkajat 1, komero 0

Kun lopulta saatiin komerosta yliote, paljastui sen katosta näkymä vanhaan helmiponttipaneelikattoon, vanhoihin kattolistoihin sekä lattiasta lattialankkuihin. Sinällään tuo ysärikattopaneelikaan ei olisi mahdottoman ruma jos sen säästäisi, mutta hioa ja maalata sekin pitäisi jotta se ei synkistäisi tupaa. Ja nyt tuolla kulmassa on komeron kokoinen reikä kattopaneeleissa. Purkamista puoltaa se, että nämä "tuoreet" kattopaneelit on ruuveilla kiinni, joten purku olisi kohtalaisen iisiä. Mieluummin ehkä kuitenkin hion ja maalaan vanhan helmiponttipaneelikaton kuin tuon nykyisen.

Paneeliseinän maalausjäljissä näkyy oletettavasti seinänvieruspenkin paikka. Kovin on ollut vihreä tupa aikoinaan!

Tavallaan tuntuu pöhlöltä purkaa vimmalla yhtä komeroa ja samaan aikaan suunnitella uutta ruokakomeroa eli skafferia toiseen nurkkaan, mutta ehkä tupa sallii meidän jättää jälkemme ja muokata säilytystiloja omien tarpeidemme mukaan.

Vierailun lopuksi nykäistiin keittiön yläkaapit irti. Tai mies nykäisi ja minä raaputin transsissa maalia yhdestä väliovesta. Piti hiukan vain kokeilla, mutta sepä olikin tosi terapeuttista hommaa ja jäin siihen heti koukkuun.

Kunpa keli vain kääntyisi keväisemmäksi ja lämmitystarve vähenisi, niin saataisiin nykiä lisää rakenteita auki. Ihanaa vihdoin saada aikaan jotain konkreettista!