Purkuperjantai: lahoa näkyvissä ja mysteeripylväs

Purkuperjantai taas takana. Harmittaa ihan vietävästi, että välimatka nykykodin ja projektikodin välillä on niin pitkä ja leipätyöt haittaa työmaalle lähtemistä. Saatiin superhyvin aikaiseksi ja olisi ihan huippua, jos voisi levätä yön välissä ja jatkaa taas duunia, mutta pakko oli taas kerran päivän päätteeksi ajaa kotiin, jotta eläimet saivat iltaeväänsä ja seuraavana päivänä pääsi töihin. 

Koukattiin tullessa ensin Biltemaan ja Puuiloon ja ostettiin toinen kunnollinen hengityssuojain, huussin lämpöistuin, suojalasit ja pyöräilykypärä. Viimeisin ei tosin liittynyt remonttiin millään lailla. Sitten jätettiin lapset mamman hoteisiin ja karautettiin Penttilään toteamaan, että roskalava oli läsnä. Ei muuta kuin hihat heilumaan, veranta romusta tyhjäksi ja siinä samoilla lämmöillä riisuttiin veranta ulkolaudoista ja hups lattiastakin. 

Veranta ilman vuorilautoja. Joskus on ollut tällainen kaunis ristikkokuvioitu avomalli 

Olen surrut verannan purkamista siitä lähtien kun oli selvää että se täytyy purkaa. Eli pari vuotta... Kiva olisi jos voisi pitää paikat ennallaan, mutta pesutiloille nyt vaan on järkevintä rakentaa oma siipi tähän kohtaan. Ja jos on rinnakkain vaihtoehdot a) istuttaa pesutilat vanhaan hirsirunkoon ja muuttaa siten huonejakoa omiin tarpeisiin epäedullisempaan suuntaan tai b) korvata jo olemassaoleva lisärakennelma eli "vanha pukama" "uudella pukamalla" johon voidaan sijoittaa käytännössä kaikki talon vesipisteet, valitsisin varmaan joka tapauksessa tuon "uuden pukaman", joka meille nyt siis tulee.

Tosin kun saatiin lattiasta levyt ylös ja paljastui vanha kaksoiskuistirakenne (yllä), meinasi uudestaan alkaa krampata päätös purkaa. Miten kauniita nuo lankut ovatkaan, paksua, tiheäsyistä puuta, askelmat kauniisti ajan silottamat. Nykyisen verannan kohdalta on siis ollut isäni lapsuudessa toinen sisäänkäynti. Tämä osa talon historiasta häviää nyt kokonaan, kun koko veranta puretaan. Kaksoiskuistit on näitä lattioita lukuunottamatta hävitetty ja veranta tehty johonkin aikalaistarpeeseen, mutta meidän remonttia ei valitettavasti pysty tekemään siten että säästäisi menneitä rakenteita.

Kakkoskuistin perustukset

Ykköskuistin perustukset 

Mietin taas kerran, missä menee se aikaraja jonka jälkeen tehtyjä muutoksia purkaa ilolla ja vailla sentimentaalisuutta, ja mitkä sitten ovat sellaisia oikeita vanhoja elementtejä joiden purkaminen on syntiä. Tämänkin talon historiassa on ollut monenlaista asujaa ja tarvetta, ja taloa on muokattu aina tarpeiden mukaan. Hivenen hatarien tietolähteiden ja kuulopuhemuistelmien mukaan talo olisi nykyisillä sijoillaan ollut n. 1930-luvusta alkaen ja siis seisonut jossain muualla, kenties ihan seutukulmilla, ennen sitä. Tätä puoltavat myös hirsissä näkyvät suoristeluveistokset, jotka kaivoimme esiin maaliskuun alussa. Sellaista asiaa kuin 100-prosenttisen alkuperäinen tuskin enää löytyy?

Vaan mitä nyt? Onko keltainen tupa ollutkin valkoinen tupa? Vai olisiko tässäkin kyse jonkin ajanjakson pikapaikkauksesta, on käytetty sitä lautaa mikä on käsiin sattunut osumaan kun tarve on tullut?

Tässä kuitenkin verannan lähtötilanne (alakuva) ja nykyhetki (yläkuva). Sitten vasta maisema muuttuukin kun koko veranta nyppäistään pois. Tai puretaan käsin sorkkarauta ja apinanraivo apuna, heh. 

Eikä tässä vielä kaikki! Kun oltiin saatu ulkohommista kylliksemme, jatkoimme purkamista sisätiloissa. Jälleen yksi komero/kaappi/ uloke joutui väistymään, mutta tämän kanssa pitikin sitten jo ihan painia. Tuvasta on joskus ollut kulku tuosta leivinuunin vierestä vessaan sekä ns. käsienpesuhuoneeseen (josta nimitys "huone" on niin kaukana totuudesta kuin suinkin, kyse on nippanappa neliön kokoisesta kolosesta). Ysärillä ovi on levytetty umpeen ja kulku vessaan on sujunut pelkästään eteisen kautta. Nyt lähtee koko vessa pois näistä neliöistä, ja aloitimme tuolta tuvan puolelta.

Olenkohan jo maininnut, että ysärin remonttireiska on rakastanut ruuveja? Pitkiä ruuveja. Niitä on laitettu sitten aika monta. Ja aika moneen paikkaan. Ja sitten pari vielä lisää. Katsopa vaikka alla olevaa kuvaa ja arvaa, miten paneelit oli kiinnitetty tuossa seinän ja leivinuunin välisessä 10 cm rakosessa? Voit myös arvata, montako kertaa pääsi ruma sana kun niitä siinä miinusmerkkisessä työtilassa yritettiin kiertää auki. No, ei sillä, eipä sinne olisi naulojakaan mahtunut lyömään. 

Haiskahtaa remontilta! Nyt jo vanha wc:n ovi näkyvissä

No mutta sitten tulikin vastaan ensimmäinen erikoinen yllätys. Toinen tukipuu, johon wc:n ovenkarmi oli kiinnitetty, jatkoikin matkaansa ainakin näennäisesti kaikkien eri-ikäisten kattorakenteiden läpi vintille saakka. Hmm? Kantava palkki ihan vaan tuossa noin yksinään? Pitäisi purkaa laajemmin kattoa välipohjaa jotta saisi selville, mikä hän on tolppiaan. Koska ei riittänyt aika eikä energia, jätimme hänet siihen töröttämään.

Sinne se menee

Toinen ei-toivottu ylläri löytyi epämääräisen lautapaikan alta hirsiseinästä. Lahoa. Ihan kuivaa tätä nykyä kyllä, mutta käsin rapsimalla putosi melko lailla puolet hirren/hirsien paksuudesta noin vain. Koska tämä oli lähtöminuuttien löydös, hillitsin kaapimishaluni tähän yhden laudan levyiseen kurkistukseen. Heräsi myös epäilys, liittyvätkö tämä laho ja tuo tolppa jotenkin toisiinsa? Onko joskus ollut vuoto tässä, onko kenties piipun paikka muuttunut? Onko tolppa joku pikapelastus?

Siellä ekat laholöydöt pilkistelee

Reikä seinässä vasemmalla vihreässä paneelissa sekä mystillinen tolppa. Vaan ei enää vessan seinää!

Hivenen sekalaisissa tunnelmissa siivosimme sotkumme ja hyvästelimme Penttilän 'till the next time. Nyt pitää jotenkin kärvistellä taas kaksi viikkoa ennen kuin on seuraavan visiitin aika. Silloin on luvassa yön yli reissu, saas nähdä kuinka paljon saamme aikaan vai meneekö pelkkään lasten perässä pinkomiseen. Esikoinen menee yökylään mutta kuopus on vielä niin pieni etten raaski. Eikä sitä ehkä huolittaisikaan. Joten nukkukoon meidän kanssa Penttilässä.

Loppuun vielä melko kunnioitettava 6 purkutunnin saldo:

Täynnä on!