Sitä ja tätä ja vähän valmiimpaa

Alkuvuodesta julistin, että tavoitteena on muuttaa vuoden loppuun mennessä. Nyt on selvää ettei niin tule tapahtumaan, mutta ei se varsinainen pettymyskään ole. Valmista tulee kun valmista tulee. Meidän nykyinen koti on yhä myymättä ja nyt tuntuu todennäköisimmältä, että tähän löytyy vuokralainen kun me muutamme Penttilään, ja myyntiä jatketaan siinä sivussa. Lisäksi työ- ja opiskelukuviot ovat kevätpuolella sille mallille suunniteltu, että on ihan ok asua vielä pari-kolme-neljä kuukautta nykyisessä osoitteessa. 

Myönnän kyllä, että ajaminen Penttilän kuopalle joka sunnuntai on käymässä hivenen raskaaksi. Toisaalta sunnuntai on ehdottomasti viikon paras päivä, jota innokkaana koko viikon odotan. Välimatka vaan on niin pitkä että autoilu puuduttaa - nekin kolme tuntia jotka joka sunnuntai vietämme autossa voisi viettää tuotteliaammin raksalla. 

Karavaani kulkee läpi sateenharmaan sunnuntain

Täytyy kehaista reippaita lapsosia myös, heille tämä ajelu varmaan puuduttavinta on. Pienempi usein ottaa vielä aamunokoset kun auto starttaa Penttilää kohti ja isommasta on tullut tosi taitava erilaisten arvausleikkien pelaaja. Videoiden katseleminen ja lukeminen on jouduttu matkapahoinvoinnin takia jättämään ohjelmistosta kokonaan pois. Nyt ollaan tutustuttu myös lasten äänikirjoihin ja kohta kuusivuotiaalla esikoisella alkaa jo riittää maltti kuunnella niitäkin.

Takaisin kotiin ajellaan aina lasten yöunia vasten, joten lapset on puettu yöpukuihin jo mamman luota lähtiessä ja heidät on niin huolella leikitetty ja syötetty että uni tulee heti ensikilometreillä. Kotona vain riisutaan ulkovaatteet ja kannetaan tokkuraiset mukelot sänkyihinsä ja unet jatkuu omissa lakanoissa. Aivan korvaamaton apu on minun äitini, joka ottaa lapset hoteisiinsa joka sunnuntai ja mahdollistaa näin meidän remppailun. Pusuja ja haleja kun kumminkin tätä luet, ja kiitos!

Ollaan siis aika rutinoituneita viikonlopputimpureita. Mieheni juuri eilisellä reissulla kysyi, koska on viimeksi ollut sellainen sunnuntai jolloin ei olla oltu työmaalla. Sellainen on ollut elokuussa jolloin tein sunnuntaitkin "oikeita töitä" eikä päästy kuopalle kokonaiseen kuukauteen. Ennen elokuuta raksapäivä oli lauantai, ja alkuvuodesta lähtien ajettiin siis aina lauantaisin työmaalle. Enpä tiedä, uskallanko summata vuoden lopussa kilometrit jotka on työmaalle huristeltu!

Do it yourself: oven palautusjousi

Sielläpä vaan oltiin kuopalla tänäkin sunnuntaina, pitkälti samoissa töissä kuin viikko sitten. Pohjamaalasin lasten avustuksella ensin salista yhden seinän joka viime viikolla jäi maalaamatta. Mies kävi raapimassa yhden lattialankun maalittomaksi kuumailmapuhaltimen avulla - urakka jäi silloin Speedheaterin kanssa hiukan kesken. Minä siirryin hiomaan makuuhuoneen kolmanteen kertaan kitattuja levyasaumoja. Sitten Jeppe kainaloon ja hiontapölyn imurointi, sivellin käteen ja pohjamaalia nurkkiin ja katon- ja lattianrajaan.

Teollisuusimuri Jeppe ja makkarin pohjamaalatut saumat

Sitten hyppelin välillä muihin hommiin. Raivasin eteisestä seiniä puhtaiksi niihin nojaavista levyistä ja alettiin hioa levysaumoja sieltä. Ehdin hiukan aloittaa seinien imurointia kun käsky kävi toisaalle. Kattopaneelit oli haettu ja ne piti roudata sisään, ikkunasta jälleen tottakai. Menin "välikädeksi" kun isäni nosteli nippuja kuorma-auton lavalta ja minä syötin ne salin ikkunasta sisään jossa mieheni otti ne vastaan ja pinosi. Olihan niitä aika monta!

Valkoista helmipaneelia ja valkovahattua paneelia

Kantamisen jälkeen jatkoin eteistä ja mies telasi makuuhuoneen seinät valmiiksi.
Tuvassa isäni oli alkanut rakentaa keittiön kaapistojen ja skafferin pohjia lastulevystä, ja sovitettiin testiksi myös lattialankkua paikalleen. Tai no, ei se ihan niin helposti käynyt kuin miltä kuulostaa: ensimmäinen lankku oli viisi senttiä kapeampi toisesta päästään kuin toisesta! Ja jos ensimmäinen lankku on merkittävän vino, lähtee koko ladonta juoksemaan vinoon. Seurasi mittaamista, ohjurin rakentamista, sahaamista ja sirkkelöintiä (hiukan meinasi pieni käsisirkkeli kakoa kun sillä ajettiin pituussuuntaan 125-vuotiasta melkoisen tiukkasyistä lankkua halki!).

Skafferin kulma ja ikkunaseinustalla lankunsovitusta

Lankkujen sovittamisessa päädyttiin tuohon ratkaisuun, että keittiökalusteiden alle ei tule lankkuja vaan levyä. Osittain siksi, että vähän varmistellaan lankkujen riittävyyttä ja osittain siksi, että keittiökalusteet taitaa olla hiukan helpompi asentaa suoralle alustalle. Eikä niiden allaoleva lattia kuitenkaan näy minnekään!

Makkari valkoisessa pohjamaalissaan

Eteisen seinien valmiiksisaanti oli päivän tavoite - tai siis "valmiiksi", valmiiksi hionnan ja pohjamaalauksen osalta! Ullakkoportaiden luukku pitää saada paikoilleen jotta lämpö ei karkaa taivaan tuuliin, ja sitten aloitetaan kattojen laittoa nimenomaan siitä huoneesta. Ja saatiinhan me se eteinen valmiiksi! 

Alkutilanne

Kaffepaussi!

Eteiseen viimeiset vedot

Vaikka tämä on vasta pohjamaalia ja seinät tullaan kiertämään vielä muutamaan kertaan, on "valmiin" pinnan aikaansaaminen silti aika sykähdyttävää. Onneksi kohta on joululoma ja silloin käydään pari päivää puuhaamassa vähän tiuhemmin.