Työmiehet jäivät lomille joten pariin viikkoon ei ole työmaalla tapahtunut mitään kovin merkittävää. Olemme silti tunnollisesti käyneet kerran tai kaksi viikossa ja aina on tekemista löytynyt. 20.7. nostimme salin lattialankut ylös ja nypimme ne naulattomiksi. Lankkuihin oli lyöty miljoonalla mininaulalla kovalevy, joka suurimmaksi osaksi lähti irti siten että naulat jäivät kiinni lankkuihin. Naulojen nyppiminen oli hidasta ja jotenkin aika meditatiivista hommaa josta ei tullut otettua kuvia.
 |
| Lankut ja niiden kelluvat kannatinpuut poissa, hiekka-olkipeti esillä. Lankut kannettiin ikkunan kautta säilöön navettaan |
Löysin sisäisen arkeologini kun lankkujen alta alkoi löytyä luita. En olisi malttanut millään lopettaa kuopsuttelua, kun jännittäviä kehonosia löytyi aina vain lisää.
 |
| Leuat todennäköisesti lampaan tai vuohen, samoin sorkallinen sääriluu. Vasemmalla luultavasti rotan kallo ja pätkä niskaa |
Viikkoa myöhemmin otimme kahden päivän helteisen nykäisyn työmaalla. Aika pientä puuhaa oli nytkin luvassa, mutta toisaalta kiva välillä niinkin, kun puoli vuotta on aina purettu apinan raivolla jotain. Imuauto oli tehnyt kolmannen visiitin ja tyhjentänyt salin lattian. Nyt ei talossa ole mitään muuta kuin kuoppaa ja liikkuminen on melkoista akrobatiaa.
 |
| Salin kuoppa |
Meille oli jätetty nippu räystäsaluslautoja ja otsalautoja, jotka oli määrä maalata. Rakennustelineille sai kätevästi maalauspisteet tehtyä, joten työ sujui sukkelasti. Olimme varjon puolella joten +30°C ei sekään juuri haitannut.
Kun mies heitteli salista vanhat rossipohjan riu'ut ulos, paljastui minulle lisää luulöytöjä. Taas meinasi keskittyminen mennä pelkkään kuopankaiveluun...
 |
| Tällä kertaa löytyi iso yläleuka! Googlen avulla päädyin siihen, että kyseessä on lehmän kallon osa |
 |
| Ruohonsyöjän hampaat |
Käytiin tekemässä 12 tunnin pit stop kotona, huollettiin hevoset ja nukuttiin, ja seuraavana aamuna ajettiin taas pelipaikalle. Tällä kertaa vuorossa oli navetan siivousta, mikä olikin varsin oiva veto, sillä ulkona oli taas reilut 30 astetta lämmintä, mutta sisällä kivinavetassa varsin miellyttävän viileää.
Siivoaminen oli tuttua kauraa. Ensin tulee lamaannus, kun ei tiedä mistä aloittaisi. Sitten aloittaa jostain helposta, kuten maassa lojuvien muovirasioiden keräämisestä roskasäkkiin. Sitten siirretään vintille talteen ne huonekalut jotka haluaa säästää. Sitten pihalle muodostuu kasat kaatopaikkajätteille, metallirojulle ja puulle, joka sopii haketettavaksi. Ongelmajätteet kasataan omaan pinoonsa. Ja loppu onkin taas vain mättämistä ja sisäisen hamsterin hiljentämistä. Kaikkea ei voi säästää.
Kuvanäkymät samoilta jalansijoilta ennen siivousta ja siivouksen jälkeen:
 |
| Ennen |
 |
| Jälkeen |
 |
| Ennen |
 |
| Jälkeen |
 |
| Ennen |
 |
| Jälkeen |
Navettaan on siis tarkoitus vuonna X tulla talli minun hevosilleni. Ongelma on tilan mataluus, sillä eläinsuojelulaki määrittää tallirakennuksen vähimmäiskorkeuden, joka on 1,5 x hevosen säkäkorkeus, ja kuitenkin aina vähintään 240 cm. Navetan sisäkatto on kutakuinkin noissa minimilukemissa, jos mittaa lantakourun pohjalta. Tällä hetkellä ajatus on saada lisäkorkeutta purkamalla välikatto kokonaan pois siltä alalta, johon talli osastoidaan. Varastotilat voisivat edelleen olla matalia.
Lattianpiikkaushommiakin on luvassa, jotta vanhat sikalarakenteet saadaan tasattua, mutta todennäköisesti helpompi on hakea lisää ilmatilaa ylhäältä- kuin alhaaltapäin. Tämä talliprojekti on kuitenkin prioriteettilistan loppupäässä, sillä olen varautunut hankkimaan hevosilleni tilapäismajoitukseksi siirtotallin ainakin ensimmäiseksi vuodeksi. Tarhaa tosi täytyy ruveta raivaamaan pikapuolin, sillä yllättäen Penttilän nurkat ovat varsin pusikoituneet ja täynnä rojua.
Kuumuus vei meistä mehut pari tuntia tavallista aiemmin ja päätimme viiden maissa laittaa kimpsut kasaan ja ajella hakemaan lapsia. Elokuussa alkaa uudenlainen arki kun mies aloittaa opiskelun ja minulla vaihtuu työpaikka. Veikkaan että melko tiukka syksy tulossa koko perheelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti