Herrat Frans ja Oiva

Kaunokainen

Sunnuntaina taas purettiin. Nyt kieltämättä alkaa olla sellainen olo, että eikö tämä ikinä lopu. Siis hommiin on aina kiva mennä, mutta jatkuva purkaminen alkaa tuntua jo hieman koomiselta. Nyt purettiin tupaa, jossa oli vielä seinissä vanhat koolaukset, kokopaneelit, kovalevyt, pinkopahvit jne jne. Vaikka aika monta kerrosta tuvankin seinistä on jo tähän mennessä pudotettu...

Vaihekuva. Tältä sitten joskus näyttää kun on puolipaneelia tuvassa. Värit vaan erit

Tupa oli tarkoitus saattaa hirrelle, mutta lopputulokseksi jätettiin kuitenkin hirsi+1, eli alkuperäinen pintamateriaali, punertavaksi käsitelty sileä lauta hirren päällä. Ja vaikka oltiin hommissa kuutisen tuntia, saatiin vain hikisesti puolitoista seinää riisuttua.

Seinissä jäpitti meinaan aivan järisyttävän pitkillä nauloilla lyöty vihreä kokopaneeli, ja vaikka käytettiin konevoimaa eli käsisirkkeliä apuna, oli paneelin irrottaminen todella hidasta ja rasittavaa hommaa. Naulat oli lyöty hirteen saakka ja niitä oli paljon. Lisäksi paneeli oli niin kuivaa että lohkeili helposti silpuksi.

Syyllisetkin näin perinpohjaiseen rakentamiseen tulivat ilmi: yhden ikkunan alta löytyi paneelinpala, johon rakennusmiehet olivat ilmiantaneet itsensä. Vuosiluku harmillisesti puuttui, mutta taitaa olla 50-lukua.

Herrat: Frans Nummila ja Oiva Leino ovat tehneet perusteellista työtä. Paneelit oli piukassa. 

Tapettiaarteita taas

Luonnon oma struktuuri: ampiaispesä pinkopahvin reunassa, ikkunan yläpuitteen kohdalla

No mutta sitten pohdittiinkin, että minkä muotoinen tupa on oikeastaan joskus ollut:

Ikkunoiden ylätasalla menee tietynpaksuisen hirren raja. Kamarin vastaisella seinällä tapetissa näkyy viisto linja ja parrunpaikka

 

Tuommoinen läjä lähti taas vanhaa puuta, vaikka tuntui ettei mitään saatu aikaan

Toisessa päässä taloa oli viikon aikana saatu koolauksia hyvälle mallille. Vanhan talon henkeen toki kuuluu vinous ja epätäydellisyys, mutta Penttilän seinät ovat jo niin vinoja, että... No, kuva kertoo:

Seinää joutuu suoristamaan salin tienpuoleiselta sivulta liki 25 cm

Monenmittaista ruuvia

Kotimatkalla käytiin Vakavahenkinen Kipsilevykeskustelu. Sisäseinämateriaaliksi olisi tulossa kipsilevy, joka ei ole se mitä perinnerakentajat suosivat. Hengittävyydeltään eli kosteudenläpäisykyvyltään kipsilevy ei juuri häviä puukuitulevyille (kunhan sen sisäpinnan maalaa muovittomalla maalilla tai tapetoi ja liisteröi vastaavanlaisilla materiaaleilla), ja oikeastaan syy miksi minä olen sen käytöstä hieman skeptinen, on sen akustinen olemus. Suomeksi: pelkään että kipsilevyteyt seinät luovat kaikuvan, kivitalomaisen äänimaiseman. Perinnerakentajat moittivat kipsilevyä lähinnä siksi, että, noh, sitä ei ole ollut eikä sitä ole käytetty 1900-luvun alussakaan. Se ei siis ole perinteinen rakennusmateriaali ainakaan siinä määrin, kuin puukuitulevyt ovat. Se asennetaan suoraan, eli vanhoja seiniä on pakko koolata suoraksi, ja suorat seinät yli satavuotiaassa talossa luovat jonkinlaisen ristiriidan ajan henkeen nähden. Kun ei se vanha talo ole suora. Mutta jos se on jotakuinkin tiimalasin muotoinen kuten meillä, niin onhan sekin nyt eräänlainen haaste seinäpinnoitukselle.

Olen lukenut niin paljon FB:n Pelastetaan vanhat talot -ryhmän kiihkomielisiä keskusteluja, etten enää oikein osaa erottaa, mikä on minun oma, aito mielipiteeni ja mikä on omaksuttu hyväsanaisten perinnerakennususkovaisten suusta. Olen sitä mieltä, että vanhassa talossa on oma tuntunsa, eikä vanhasta kuulu tehdä uuden oloista. Mutta tykkään myös ajatuksesta, että saisin tapetit pysymään seinässä ilman että ne ratkeavat kun ilmanala kuivuu ja huokoinen materiaali kutistuu, tykkäisin että tarkoin valitut tapettikuviot juoksisivat suhtkoht suoraan enkä suoraan sanoen näe itseäni pinkopahvittamassa vain siksi, että niin on tehty aiemminkin. Toisaalta tykkään ihan hirmuisesti siitä tunteesta/tunnelmasta/äänimaisemasta, joka Penttilän hirsiseinien sisällä nyt vallitsee. Katoaako se kipsilevytyksen myötä?

Ja jos seiniin ei tule kipsilevyä, niin mitä sitten? Huokoinen puukuitulevy ei oppimani mukaan toimi koolauksen päällä kovin hyvin, vaan sen paikka olisi suoraan hirren päällä. Vaneri? Aika arvokasta. Lastulevyissä on liimaa ja rakoja, ei niitä. Ja ihan rehellisesti, jos minut nyt marssitettaisiin ensin hirsitaloon jossa on kipsilevyseinät ja sitten vastaavaan jossa on puukuitulevyseinät, tunnistaisinko eron?

Oli miten oli, valtavasti liittyy remontointiin asioita joihin pitäisi osata ottaa kantaa. Ja jos tässä vaiheessa pitäisi osata ajatella, mihin kohtaan haluaa ripustaa jotain painavaa, jotta seinärakenne voidaan siitä kohdalta vahvistaa. Että sinällään tuo pelkkä aivoton purkaminen on ihan helppo juttu.

Lisäosaan oli nostettu raudoitusverkko ylös valua varten ja aloitettu lattialämmityskaapelin vetoa

Ihan yllättäen on tullut syksy. Kauhistus.

Kun minä tapettia tilasin

Sunnuntaina konttasimme tuvan lattian alla. Teimme vesiputken ylösnousulle eristyspedin styroksista ja uretaanista, ja minä naputin johdonkiinnikkeillä yhden pitkän sähköjohdon kiinni lattianiskojen alapintaan. Sitä johtoa pitkin voidaan sitten joskus vetää sähkö ratsastuskentälle.

Sarjassamme kuvia joista ei tajua mitään. Siinä on eristetty päävesiputki ja keskeneräinen styroksipeti

Mies oli keskiviikkona opintomatkalla raksalla putkimiehen seurassa, ja tuli samalla auttaneeksi myös timpureita. Silloin tehtiin paljon kaikenlaisia toimenpiteitä liittyen putkivetoihin ja lisäosan eristämiseen, ja nyt sorapedin tilalla olikin sininen ihme jonka kätköissä risteilee vesiputkia:

Ovi! Aivan selvästi siinä on ovi

Suihkut

Siniseen eristeeseen oli piirretty lisäosan väliseinien paikat, ja yritin hahmottaa, millaiset tiloista sitten tulee. Vaikeaa on. Tuli myös paniikki, mahtuuko pesukone sille varattuun koloseen. Pitäisi mahtua mutta pitää myös varmistaa. Vintin portaiden kohtalo on edelleen mysteeri, sitä kohtaa ei ole piirretty mitenkään järkevästi. Siis rakennepiirroskuvat tehnyt insinööri ei ole piirtänyt. Hoh hoh.

Viikolla tontille oli myös saapunut kakkalaitos eli panospuhdistamo. Halvatun kallis musta mötikkä jota ei sitten oikeastaan arjessa tule miettineeksi lainkaan. Wlooooosh vaan ja pissat ja kakat katoaa pöntöstä. Harmi vaan että reaalimaailmassa ne eivät oikeasti katoa itsestään mihinkään, vaan niillekin pitää olla jokin oma systeemi. Ja nyt kun kerran perusparannusremonttia tehdään niin Penttiläänkin piti päivittää kaikkien pykälien mukainen jätevesisysteemi. Oli tarjolla kalliita ja vielä kalliimpia.

Siinä kakkalaitos

Ilmastointipiippu oli pellitetty ja hatutettu

Styroksipedin väkertämisen lisäksi meille oli määrätty purkutöitä. Taas. Kuinka hiton paljon voi olla purettavaa huushollista jossa kaikki on jo purettu?!

Nyt purettiin salista viimeisetkin huokolevyt pois eli kaikki seinät hirrelle. Ja nypittiin makkarin oven ja salin pariovien karmien raoista pois kaikki sammaleristeet, sillä ovenkarmeja täytyy hiukan nostaa jotta ovet mahtuvat liikkumaan myös uuden lattian päällä. Ja saattaapi olla että tuollaiset umpipuiset ovet ja karmit ovat 125 vuoden aikana vähän painuneetkin...

Mies katseli tätä näkymää ja totesi: Näyttäähän tää vähän siltä että meillä oli juhlat jotka sitten meni vähän pitkäksi

Opin raksaviestimään!

Toinen heippalappu raksamiehille: "Ei koolata, jää hirrelle"

Työturvallisuus 10+

Seuraavalla visiitillä jatketaan purkuhommia ja otetaan myös tupa kokonaan hirrelle. Purkua siis riittää ja riittää ja riittää. Toisaalta, onhan tässä paljon tullut uuttakin: lattianiskat on nyt tehty koko taloon. Hurraa! Ja alkaneen viikon ohjelmassa on ainakin salin seinien ja katon koolaaminen sekä ehkä lisäosan lattiavalu (tai sitten se menee seuraavan viikon alkuun). 

Niskat myös välihuoneessa ja eteisessä. Porraskomero vasemmalla varsin ilmavana

Ja koska on mainittu että kohta tulee seinäpintaa niin minäpä otin ja tilasin taloon ekat tapettirullat. Nih. Luotto on kova että kohta sisustetaan.

Reikää seinään

Pienimmäinen sooloilee välietappikuvassa

Olipa todella mukavaa päästä työmaalle nyt vain viikon katkoksen jälkeen! Ulkoinen habitus oli ennallaan, sisällä oli edistystä. Putkimies oli käynyt ja lisäosan lattiaan oli ilmestynyt putkenpäitä (viemäreitä siis). Ja lattianiskat oli saatu koko saliin ja tuulensuojalevyllä tehtävää "harvalaudoitusta" myös aika lailla joka huoneen jokaiseen niskaväliin. 

"Hirsi näkyviin, tämä linja"
Siinä oli päivän työlista

Lisäosan ja vanhan osan liitoksessa oli purkuhommia. Taas. Uskomatonta miten paljon purettavaa riittää. Ei sillä, se on hyvin palkitsevaa ja terapeuttista hommaa, jäljen näkee välittömästi. Tarkoitus oli ottaa esiin alin hirsi joka juoksee uuden ja vanhan osan liitoksessa. Sitä varten piti purkaa seinää, joka tosin purettaisiin joka tapauksessa, jotta uudet kulkuaukot eteiseen ja pesutiloihin saadaan tehtyä.

Siitä. Mies otti irti eteiseen vievän oven karmeineen, ja oven on tarkoitus tulla uuteen oviaukkoon tilapäiseksi ulko-oveksi. Minä kaivoin välihuoneen vastaisesta seinästä ikkunat esiin. Tuossa on ollut kaksoiskuisti ja sen pariovet, ja parioven karmien sisään oli tehty nuo keskellä olevat tuplaikkunat

Vanhat parioven karmit. Tähän tulee rinnakkain ovet kodinhoitohuoneeseen ja isompaan vessaan

Ja karmit alhaalla. Otettiin talteen. Näihin kuuluu lasilliset pariovet

Puukkosaha, paras ystävä

Lattiakaivoja ja pöntönpaikkoja

Siinä se alin hirsi nyt on, esillä niin kuin piti. Vintille vievien portaiden uusi asemointi on vielä arvoitus. Voi olla että se on sitä työmiehillekin. 

Reikää seinässä

Sisänäkymä välihuoneen ovelta saliin

Salin lattia

Seuraavaksi on vuorossa lisäosan lattian valu. Ja eristeet ja lattialämmityskaapelien vetoa ja putkitöitä ja kaikkea mystistä. Tätä kirjoittaessani on panospuhdistamokin jo laskeutunut kuoppaansa. Niin jännää!

Raksaeleganssi! Hieman matkaa vuoden viherpihaksi

Elokuu meni

Tiedossa oli jo etukäteen, että elokuu on tiukka. Ja olihan se tiukka. Mies aloitti opinnot, minä aloitin uudessa, vastuullisessa työssä ja tein kuitenkin vielä yhtä päivää viikossa vanhaan duuniin. Olin siis kuusi päivää viikosta töissä ja koko perheen aikataulutus oli valehtelematta joka päivä mallia "läpsystä vaihto". Olisi kirvellyt ettei päästy työmaalle katselemaan ja puuhaamaan, jos olisi ollut joku rakonen aikaa miettiä sitä, heh.

No mutta nyt se elokuu on tiristetty ja minullakin olisi kaksi vapaapäivää viikossa joista jopa toinen samaan aikaan kuin miehelläkin, joten päästään taas kerta viikkoon katsomaan, miten kuoppa voi.

Ja sehän voi!

Kattopellit! Tuulensuojalevyt! Ikkunat!

Siis ihan todella. Lisäosan luuranko on saanut massaa ylleen ja... wow. Sehän alkaa näyttää ihan rakennukselta. Näköjään suurin osa ajasta meni pällistelyyn, koska ulkokuvia ei ole muista näkövinkkeleistä. Voin kuitenkin kertoa, että peloistamme huolimatta lisäosa näyttää ihan sopuisalta tuossa talon kyljessä, ja luulen että aina vaan sopuisammaksi se muuttuu, kun ulkovuori saadaan pintaan. Tuo ylläoleva kuva on otettu konehallin pihalta alamäestä.

Iso ikkuna vasemmalla on kodinhoitohuoneen ikkuna. Pikkuikkuna keskellä on suihkun kohdalla, ja kauimmaisin pikkuikkuna on saunan. 

Vasemmassa reunassa työväen eteisen oviaukko, vasen ikkuna niin ikään työväen eteisen, ja oikeanpuoleinen ikkuna kodinhoitohuoneen. 

Tässä on meidän jättivessa (pakollinen invalidimitoitettu wc) ja sen ikkuna. Ja työnväen eteisen oviaukko. Sekä ovi. 

Tässä on luumuja ja omena. Kerätty täysin villiintyneestä puutarhasta, jota keväällä "hoidimme" moottorisahalla. Ei huono. 

Puinnit puitu. Suojaviljan alta paljastui sinne kylvetty laidunnurmikaistale. Kuvassa myös oja, johon tulee panospuhdistamon poistoputki, ja sieltä sitten tipahtelee kaikenmoisten prosessien päätteeksi vettä joka on väittämän mukaan putipuhdasta, vaikka hetki sitten siinä oli kakkaa ja pissaa

Mies koitti uskotella lapsille, että siihen on pappa valanut lastenhuoneen lattian. Ei mennyt läpi. Lapsikin sen tietää että siihen tulee panospuhdistamo

Ulkoa katsoen kuukaudessa oli siis tapahtunut melkoisen paljon. Niin oli tapahtunut sisälläkin:

Melkein lattiat! Melkein lattiat!

Kun on koko kesän kulkenut kuopanpohjia, nämä jykevät, tukevat, leveät, upeat lattianiskat tuntuivat... Ah. Aijai. Lattianiskat oli tehty tupaan, molempiin kamareihin eli tulevaan olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen sekä välihuoneeseen. Salissa oli alku, mutta siellä on ollut hieman... haasteita:

Salin lattiassa on niin suuria kiviä, että niitä on pitänyt oikein urakalla piikata pienemmiksi jotta lattianiskat saadaan kasaan. Kyllä se siitä.

Kun tupaan kannettiin muutama filmivanerilevy kulkusilloiksi, alkoi homma näyttää jo ihan siltä kuin meillä oikeasti olisi lattiat. 

Päivän projektina oli hieman siistimistä. Tehtävää hankaloitti se, että siistimistyötä piti tehdä 400 mm ( = 40 cm) jaolla tehtyjen lattianiskojen alla. Imuautolta oli jäänyt joihinkin kohtiin eloperäistä jätettä, eli olkea, purua ja puunkappaleita, ja ne pitää siivota alapohjasta pois jotta sinne ei jää mitään missä homeet voisi mellastaa. Niinpä minä ryömin haravanlavan ja pikkuisen lapion ja jätesäkin kanssa lattioiden alle ja aloin siivota.

Työtila

Tässä ollaan tuvan lattian alla. Tupa on niin suuri, että lattianiskojen alle on tehty pitkittäispalkki tukemaan niskoja, ja valettu sille kaksi betonikakkua tuiksi. Nyt ei notku nämä lattiat hetkeen!

Välihuoneen & eteisen lattian alla. Tästä vielä puuttuu niskat. Kiviä sen sijaan on. 

Siistiksi suittu maanpinta

Mies sai pestikseen melko pöllyävän haasteen: leivinuunin vieressä, vanhan vessan kohdalla oli betonilaatta, joka piti purkaa pois jotta tuvan lattiarakenteet saisi tehtyä siihenkin nurkkaan. Betonista lähtee aivan järjetön pöly kun siihen surauttaa railoja käsisirkkelillä. Sitten kiilojen naputusta, lekaa, lapiota, sorkkarautaa ja lihasvoimaa. Minäkin kävin välillä oikomassa koipiani betoninpurkuhommassa, mutta palasin sitten kuitenkin mieluummin alapohjaan haravoimaan.

Siinä oli laatta, ei ole enää

Tuossa samassa kohdassa kohosi purkuhommien aikaan paljastunut mysteeripylväs, joka meni katon läpi vintille. Nyt pylvään kylkeen oli jätetty raksaviestintää: "EI KANNA", joten kiitti moi, pari napakkaa taivutusta ja pylväs jäi miehen käteen. Se siitä. Nyt on katossa reikä vintille. Kaipa sille joku osaa tehdä jotain.

Niin hyvä fiilis. Matkaa on vielä valtavasti, mutta valtavasti on tultu eteenpäinkin, jos vaikka katselee noita huhtikuisia kuvia tuon mysteeripylväs-linkin takaa. Ja minä vaan niin tykkään tunteesta joka minulla on, kun olemme tuolla. Minulla on tunne kodista.

Sitä kohti.