Eristyneisyydessä etenee

Koronavirus on mullistanut maailmanmenon vallan uuteen uskoon. Me puksuttelemme hitaasti mutta varmasti omaa, varsin eristäytynyttä latuamme eteenpäin ja olemme kiitollisia siitä, että vielä saamme liikkua nykykodin ja Penttilän väliä.

Liikkumisen rajaaminen aiheutti ainakin sen verran hyvää, että tupa sai upouuden lautalattian suunniteltua aiemmin! Kun Lapin hiihtoladut jäivät isältäni käymättä, hän paukutteli lattian paikoilleen. Miten hienolta nyt näyttääkään!

Jouduttiin työviikonloppuni vuoksi olemaan kokonaiset kaksi viikkoa pois mestoilta, ja tekipä tiukkaa. Kerta kerran jälkeen käy vaikeammaksi lähteä pois, ja kaipuu Penttilään kasvaa viikko viikolta isommaksi. Muuttaminen on tullut konkreettisemmaksi, sillä esikoinen on nyt ilmoitettu uuden paikkakunnan eskariin elokuun puolivälistä alkaen, joten silloin on oltava uudessa osoitteessa. Kutkuttavaa ja jännittävää! Nykyisessä osoitteessa pitää työn takia pysyä juhannukseen saakka, joten jäähän siihen sitten vielä napakka pari kuukautta aikaa puskea hommat plakkariin...

Lattian lisäksi on jatkettu tapetointia niin että tupa on nyt yhtä vuotaa vaille tapetissa! Sen jälkeen pääsin aloittamaan ison vessan tapetointia, ja pikkuvessan kirottu seinä (se jossa oli huonosti tehty levysauma) on nyt maalattu kolmanteen kertaan. Ja se saa luvan riittää, jos sauma vielä paistaa läpi, peitän sen taululla. Salin kattoa on paneloitu, raitisilmaventtiileitä porattu hirteen, siivoiltu, suojattu upouutta lattiaa ja askarreltu ovenpielien smyygilautoja.

Onnistuin laskemaan tuvan tapetin menekin suorastaan täydellisesti: käyttämättä jäi noin puolikas rulla. Mahtavaa, ei hukkaa, mutta ei myöskään paniikkia riittävyydestä!

Miten onnellinen voikaan olla noin hyppelehtivästä tapetointijäljestä! Selitys tapetin hajasijoitteluun on tietenkin kodinkoneet ja keittiö sekä puolipaneeli, joka tulee tapetittomien osien eteen. 

Nurkasta puuttuu vielä yksi vuota. Maalaan nurkan päädyn ensin niin saan itse kulmasta siistimmän

Tuvan keltainen tapetti on Boråstapeterin Hip Rose. Saman merkin tapetilla jatketaan isossa vessassakin, sinne asettuu vaalean puolipaneelin kaveriksi tummansinipohjainen Nocturne:

Mestari keskittyy

Ja siinä tulee salin helmipaneelikattoa, kutakuinkin puolivälissä
(ja valo! En väsy tuohon valoon!)

Meille tulee niin hieno koti!

Kuin joulu olisi

Olen kerännyt Penttilän tapetteja jo ainakin vuoden ajan - ensin suunnitelmakuvissa ja sitten vähitellen oikeita rullia jemmaan. Ja nyt vihdoin eilen aloitin tapetoinnin. Tuvasta, josta vihdoin tulee se keltainen tupa jota on odotettu valmistuvaksi.

Siitä lähti!

Eilisen etenemä

Jännitti, hikoilutti, suorastaan pelotti aloittaa. Olen tapetoinut jotain joskus, mutta nyt tekisin Ihan Oikeasti omaa kotia ja seiniä, joita tulisin katselemaan hyvän tovin eteenpäin. Eikä tämäkään tapetti ollut ihan ilmaista, niin potuttaisi tehdä typerä ajatusvirhe vuotien leikkaamisessa ja hukata arvokasta tavaraa. Ja osaisinko kohdistaa, tulisiko rakoja, menisikö ryppyyn.

Mutta siitähän se lähti sujumaan. Ja sitten en olisi malttanut lopettaa! Niin kaunista, valmiin näköistä pintaa. Okei puolipaneeli puuttuu ja lattia, mutta ne tulevat sitten tapetoinnin jälkeen työstöön.

Ja lattiasta puheen ollen:

Siinä ne ovat! Lattialankut

Lisäksi viime viikkoina on:

- paperoitu ja paneloitu kattoja:

- maalattu jo ihka oikealla pintamaalilla:

Ulkoeteisen seinässä Tikkurilan sävyä Mulperi

- käyty katselemassa laattoja ja ostettukin muutama:

- raavittu muuria kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla välineillä ja lopulta saatu siihen tasoite pintaan:

En tiedä millä ydinjätteellä tuo sanomalehti oli muuriin aikanaan liimattu, mutta aivan hartiavoimin sai tehdä isolla porakoneella ja teräsharjalaikalla töitä ennen kuin se antoi periksi

Muuri ja hormi vielä maalataan keskenään samaan sävyyn

Maalasin myös pikkuvessan seinät pintamaalilla todetakseni, että aivan ensimmäinen tekemäni kipsilevysauma siinä vessan seinässä paistaa edelleen maalien läpi rumana, joten ei muuta kuin omia virheitä paikkaamaan ja pintatasoittamaan uudestaan... ja sitten maalaamaan koko roska uudestaan. Mieltäylentävää.

Pieniin asioihin menee paljon aikaa, mutta nyt on niin hyvä fiilis. Tämä etenee! Valmistuu! Kuin joulu olisi!

Helmikuinen raksaeleganssi