Herrat Frans ja Oiva

Kaunokainen

Sunnuntaina taas purettiin. Nyt kieltämättä alkaa olla sellainen olo, että eikö tämä ikinä lopu. Siis hommiin on aina kiva mennä, mutta jatkuva purkaminen alkaa tuntua jo hieman koomiselta. Nyt purettiin tupaa, jossa oli vielä seinissä vanhat koolaukset, kokopaneelit, kovalevyt, pinkopahvit jne jne. Vaikka aika monta kerrosta tuvankin seinistä on jo tähän mennessä pudotettu...

Vaihekuva. Tältä sitten joskus näyttää kun on puolipaneelia tuvassa. Värit vaan erit

Tupa oli tarkoitus saattaa hirrelle, mutta lopputulokseksi jätettiin kuitenkin hirsi+1, eli alkuperäinen pintamateriaali, punertavaksi käsitelty sileä lauta hirren päällä. Ja vaikka oltiin hommissa kuutisen tuntia, saatiin vain hikisesti puolitoista seinää riisuttua.

Seinissä jäpitti meinaan aivan järisyttävän pitkillä nauloilla lyöty vihreä kokopaneeli, ja vaikka käytettiin konevoimaa eli käsisirkkeliä apuna, oli paneelin irrottaminen todella hidasta ja rasittavaa hommaa. Naulat oli lyöty hirteen saakka ja niitä oli paljon. Lisäksi paneeli oli niin kuivaa että lohkeili helposti silpuksi.

Syyllisetkin näin perinpohjaiseen rakentamiseen tulivat ilmi: yhden ikkunan alta löytyi paneelinpala, johon rakennusmiehet olivat ilmiantaneet itsensä. Vuosiluku harmillisesti puuttui, mutta taitaa olla 50-lukua.

Herrat: Frans Nummila ja Oiva Leino ovat tehneet perusteellista työtä. Paneelit oli piukassa. 

Tapettiaarteita taas

Luonnon oma struktuuri: ampiaispesä pinkopahvin reunassa, ikkunan yläpuitteen kohdalla

No mutta sitten pohdittiinkin, että minkä muotoinen tupa on oikeastaan joskus ollut:

Ikkunoiden ylätasalla menee tietynpaksuisen hirren raja. Kamarin vastaisella seinällä tapetissa näkyy viisto linja ja parrunpaikka

 

Tuommoinen läjä lähti taas vanhaa puuta, vaikka tuntui ettei mitään saatu aikaan

Toisessa päässä taloa oli viikon aikana saatu koolauksia hyvälle mallille. Vanhan talon henkeen toki kuuluu vinous ja epätäydellisyys, mutta Penttilän seinät ovat jo niin vinoja, että... No, kuva kertoo:

Seinää joutuu suoristamaan salin tienpuoleiselta sivulta liki 25 cm

Monenmittaista ruuvia

Kotimatkalla käytiin Vakavahenkinen Kipsilevykeskustelu. Sisäseinämateriaaliksi olisi tulossa kipsilevy, joka ei ole se mitä perinnerakentajat suosivat. Hengittävyydeltään eli kosteudenläpäisykyvyltään kipsilevy ei juuri häviä puukuitulevyille (kunhan sen sisäpinnan maalaa muovittomalla maalilla tai tapetoi ja liisteröi vastaavanlaisilla materiaaleilla), ja oikeastaan syy miksi minä olen sen käytöstä hieman skeptinen, on sen akustinen olemus. Suomeksi: pelkään että kipsilevyteyt seinät luovat kaikuvan, kivitalomaisen äänimaiseman. Perinnerakentajat moittivat kipsilevyä lähinnä siksi, että, noh, sitä ei ole ollut eikä sitä ole käytetty 1900-luvun alussakaan. Se ei siis ole perinteinen rakennusmateriaali ainakaan siinä määrin, kuin puukuitulevyt ovat. Se asennetaan suoraan, eli vanhoja seiniä on pakko koolata suoraksi, ja suorat seinät yli satavuotiaassa talossa luovat jonkinlaisen ristiriidan ajan henkeen nähden. Kun ei se vanha talo ole suora. Mutta jos se on jotakuinkin tiimalasin muotoinen kuten meillä, niin onhan sekin nyt eräänlainen haaste seinäpinnoitukselle.

Olen lukenut niin paljon FB:n Pelastetaan vanhat talot -ryhmän kiihkomielisiä keskusteluja, etten enää oikein osaa erottaa, mikä on minun oma, aito mielipiteeni ja mikä on omaksuttu hyväsanaisten perinnerakennususkovaisten suusta. Olen sitä mieltä, että vanhassa talossa on oma tuntunsa, eikä vanhasta kuulu tehdä uuden oloista. Mutta tykkään myös ajatuksesta, että saisin tapetit pysymään seinässä ilman että ne ratkeavat kun ilmanala kuivuu ja huokoinen materiaali kutistuu, tykkäisin että tarkoin valitut tapettikuviot juoksisivat suhtkoht suoraan enkä suoraan sanoen näe itseäni pinkopahvittamassa vain siksi, että niin on tehty aiemminkin. Toisaalta tykkään ihan hirmuisesti siitä tunteesta/tunnelmasta/äänimaisemasta, joka Penttilän hirsiseinien sisällä nyt vallitsee. Katoaako se kipsilevytyksen myötä?

Ja jos seiniin ei tule kipsilevyä, niin mitä sitten? Huokoinen puukuitulevy ei oppimani mukaan toimi koolauksen päällä kovin hyvin, vaan sen paikka olisi suoraan hirren päällä. Vaneri? Aika arvokasta. Lastulevyissä on liimaa ja rakoja, ei niitä. Ja ihan rehellisesti, jos minut nyt marssitettaisiin ensin hirsitaloon jossa on kipsilevyseinät ja sitten vastaavaan jossa on puukuitulevyseinät, tunnistaisinko eron?

Oli miten oli, valtavasti liittyy remontointiin asioita joihin pitäisi osata ottaa kantaa. Ja jos tässä vaiheessa pitäisi osata ajatella, mihin kohtaan haluaa ripustaa jotain painavaa, jotta seinärakenne voidaan siitä kohdalta vahvistaa. Että sinällään tuo pelkkä aivoton purkaminen on ihan helppo juttu.

Lisäosaan oli nostettu raudoitusverkko ylös valua varten ja aloitettu lattialämmityskaapelin vetoa

Ihan yllättäen on tullut syksy. Kauhistus.