Elokuu meni

Tiedossa oli jo etukäteen, että elokuu on tiukka. Ja olihan se tiukka. Mies aloitti opinnot, minä aloitin uudessa, vastuullisessa työssä ja tein kuitenkin vielä yhtä päivää viikossa vanhaan duuniin. Olin siis kuusi päivää viikosta töissä ja koko perheen aikataulutus oli valehtelematta joka päivä mallia "läpsystä vaihto". Olisi kirvellyt ettei päästy työmaalle katselemaan ja puuhaamaan, jos olisi ollut joku rakonen aikaa miettiä sitä, heh.

No mutta nyt se elokuu on tiristetty ja minullakin olisi kaksi vapaapäivää viikossa joista jopa toinen samaan aikaan kuin miehelläkin, joten päästään taas kerta viikkoon katsomaan, miten kuoppa voi.

Ja sehän voi!

Kattopellit! Tuulensuojalevyt! Ikkunat!

Siis ihan todella. Lisäosan luuranko on saanut massaa ylleen ja... wow. Sehän alkaa näyttää ihan rakennukselta. Näköjään suurin osa ajasta meni pällistelyyn, koska ulkokuvia ei ole muista näkövinkkeleistä. Voin kuitenkin kertoa, että peloistamme huolimatta lisäosa näyttää ihan sopuisalta tuossa talon kyljessä, ja luulen että aina vaan sopuisammaksi se muuttuu, kun ulkovuori saadaan pintaan. Tuo ylläoleva kuva on otettu konehallin pihalta alamäestä.

Iso ikkuna vasemmalla on kodinhoitohuoneen ikkuna. Pikkuikkuna keskellä on suihkun kohdalla, ja kauimmaisin pikkuikkuna on saunan. 

Vasemmassa reunassa työväen eteisen oviaukko, vasen ikkuna niin ikään työväen eteisen, ja oikeanpuoleinen ikkuna kodinhoitohuoneen. 

Tässä on meidän jättivessa (pakollinen invalidimitoitettu wc) ja sen ikkuna. Ja työnväen eteisen oviaukko. Sekä ovi. 

Tässä on luumuja ja omena. Kerätty täysin villiintyneestä puutarhasta, jota keväällä "hoidimme" moottorisahalla. Ei huono. 

Puinnit puitu. Suojaviljan alta paljastui sinne kylvetty laidunnurmikaistale. Kuvassa myös oja, johon tulee panospuhdistamon poistoputki, ja sieltä sitten tipahtelee kaikenmoisten prosessien päätteeksi vettä joka on väittämän mukaan putipuhdasta, vaikka hetki sitten siinä oli kakkaa ja pissaa

Mies koitti uskotella lapsille, että siihen on pappa valanut lastenhuoneen lattian. Ei mennyt läpi. Lapsikin sen tietää että siihen tulee panospuhdistamo

Ulkoa katsoen kuukaudessa oli siis tapahtunut melkoisen paljon. Niin oli tapahtunut sisälläkin:

Melkein lattiat! Melkein lattiat!

Kun on koko kesän kulkenut kuopanpohjia, nämä jykevät, tukevat, leveät, upeat lattianiskat tuntuivat... Ah. Aijai. Lattianiskat oli tehty tupaan, molempiin kamareihin eli tulevaan olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen sekä välihuoneeseen. Salissa oli alku, mutta siellä on ollut hieman... haasteita:

Salin lattiassa on niin suuria kiviä, että niitä on pitänyt oikein urakalla piikata pienemmiksi jotta lattianiskat saadaan kasaan. Kyllä se siitä.

Kun tupaan kannettiin muutama filmivanerilevy kulkusilloiksi, alkoi homma näyttää jo ihan siltä kuin meillä oikeasti olisi lattiat. 

Päivän projektina oli hieman siistimistä. Tehtävää hankaloitti se, että siistimistyötä piti tehdä 400 mm ( = 40 cm) jaolla tehtyjen lattianiskojen alla. Imuautolta oli jäänyt joihinkin kohtiin eloperäistä jätettä, eli olkea, purua ja puunkappaleita, ja ne pitää siivota alapohjasta pois jotta sinne ei jää mitään missä homeet voisi mellastaa. Niinpä minä ryömin haravanlavan ja pikkuisen lapion ja jätesäkin kanssa lattioiden alle ja aloin siivota.

Työtila

Tässä ollaan tuvan lattian alla. Tupa on niin suuri, että lattianiskojen alle on tehty pitkittäispalkki tukemaan niskoja, ja valettu sille kaksi betonikakkua tuiksi. Nyt ei notku nämä lattiat hetkeen!

Välihuoneen & eteisen lattian alla. Tästä vielä puuttuu niskat. Kiviä sen sijaan on. 

Siistiksi suittu maanpinta

Mies sai pestikseen melko pöllyävän haasteen: leivinuunin vieressä, vanhan vessan kohdalla oli betonilaatta, joka piti purkaa pois jotta tuvan lattiarakenteet saisi tehtyä siihenkin nurkkaan. Betonista lähtee aivan järjetön pöly kun siihen surauttaa railoja käsisirkkelillä. Sitten kiilojen naputusta, lekaa, lapiota, sorkkarautaa ja lihasvoimaa. Minäkin kävin välillä oikomassa koipiani betoninpurkuhommassa, mutta palasin sitten kuitenkin mieluummin alapohjaan haravoimaan.

Siinä oli laatta, ei ole enää

Tuossa samassa kohdassa kohosi purkuhommien aikaan paljastunut mysteeripylväs, joka meni katon läpi vintille. Nyt pylvään kylkeen oli jätetty raksaviestintää: "EI KANNA", joten kiitti moi, pari napakkaa taivutusta ja pylväs jäi miehen käteen. Se siitä. Nyt on katossa reikä vintille. Kaipa sille joku osaa tehdä jotain.

Niin hyvä fiilis. Matkaa on vielä valtavasti, mutta valtavasti on tultu eteenpäinkin, jos vaikka katselee noita huhtikuisia kuvia tuon mysteeripylväs-linkin takaa. Ja minä vaan niin tykkään tunteesta joka minulla on, kun olemme tuolla. Minulla on tunne kodista.

Sitä kohti.