Mitä olen oppinut remontoinnista + raksakuulumiset

Viimeiset viisi kilometriä on aina pitkät niin 
Remontin loppuunsaattaminen on turhauttavaa pientä näkymätöntä tekemistä, ja aina löytyy jokin kohta jota pitää jotenkin vielä sipistellä. Listoittamiseen menee järjettömän paljon aikaa, ja nyt ymmärrän hyvin, miksi juuri se on se homma joka monesti jää loppumetreillä tekemättä. Väsymys alkaa painaa ja tuntuu että olisi tärkeämpää tehdä jo jotain muuta, kuten vaikka siivota, purkaa muuttolaatikoita ja asettua taloksi.

MUTTA: kokosimme jo ensimmäiset huonekalut ja purin niihin osan tavaroista

Eteinen-välihuone

Kaikkeen menee enemmän aikaa kuin kuvittelisi
Ja kaikki tehdään vähintään kahteen kertaan. "Käsittele 2-3 kertaa". Viheliäistä. Kuinka monta kertaa minäkin olen jokaisen seinäneliön käynyt jo läpi?

MUTTA: lopputulos palkitsee. Tässä meidän tuvan ruokapöytä, jonka isäntä teki itse salin lattialankuista. Pinnassa Kivan sävytettyä kalustelakkaa aika monta kerrosta

Hirsiseinän pesu on roikkunut to-do -listalla pitkään. Nyt äitini astui avuksi ja hurautti seinän puhtaaksi parissa tunnissa. Aivan järisyttävän likaista vettä siitä lähtikin, mutta juuriharja, vesi ja mäntysuopa tekivät seinälle aivan ihmeitä. Pinta kirkastui, sävy tasoittui ja tikkuisuus väheni huomattavasti. 

Valmis!

Työkalut on tehty miesten käsiin
Vaikka aivan nätisti ne naistakin tottelevat, niin oteleveydet on monessa vempeleessä niin isot, että vaikka minullakin on melko suuret kädet, ei hyvää otetta meinaa saada tai jaksaa ylläpitää. Sekös harmittaa. Lisäksi harmittaa olla paksuna, kun koko ajan pitää huutaa apua nostamaan tai kantamaan.

Itse osaa aika paljon - ja aika paljon ei
Monta juttua voi tehdä, vaikkei ole koskaan tehnyt. Monenlaista vempainta voi käyttää, vaikkei ole koskaan käyttänyt. Monta asiaa on myös sellaista, jotka jättää suosiolle niille jotka osaavat tai joilla on paremmat edellytykset oppia. Minun kohdallani se tarkoittaa jiirikulmien sahaamista listoihin. Ok, osaan mitata. Ok, osaan sahatakin. Osaan ampua listat kiinni, joten mikä mättää? En tajua. Ajatukseni ei kerta kaikkiaan taivu kattolistan jiirikulmien tekoon, sitä en ole edes yrittänyt. Ikkuna- ja ovilistoja olen muutamat tehnyt, mutta on se sellaista säätämistä, turaamista, oho-mites-se-nyt-noin -tupeksimista, että parempi kumminkin jättää ne hommat jollekin jonka hahmotuskyky on parempi.

Remontti muuttaa perhesuhteita
Kävi nimittäin niin, että heinäkuun loppu tuli ja miehen työt uudella paikkakunnalla alkoivat. Se tarkoitti sitä, että hän kaikessa hiljaisuudessa siirtyi punkkaamaan keskeneräiseen taloon viikoiksi, ja minä jäin lasten, hevosten, koirien, kissan ja kanojen kanssa keskenäni vanhaan kotiin. Elämä on perin omituista juuri nyt. Mutta toisiimme emme ole kyllästyneet remontin aikanakaan. Tuskin maltan odottaa, että perheemme on taas koossa uudessa osoitteessa!

Vähän niin kuin yksiö

MUTTA positiivista on se, että nyt talolla on joka ilta joku puuhaamassa niitä lukuisia pieniä piperryksiä eteenpäin. Tässä sovitettuna ja sovellettuna ovilistaa salin parioviin ja hirsiseinän muotoihin

Ison vessan ja kodinhoitohuoneen ovet

Sama näkymä joitain kuukausia sitten

Tuvan lattiaa on pohjamaalattu nyt jo kahteen kertaan koko lattia, seuraavaksi sitten pintamaalia

Kattolistaa välihuoneessa

Ollaan siis vaiheessa, jossa valmista alkaa olla ja tulla. Käytännössä meiltä uupuu se putkimies ja sitä myöden vesikalusteet, salin ja tuvan lattioiden maalaus (joiden pohjustustyöt on kumminkin jo hyvällä mallilla), lisäosan ulkovuori (nousee koko ajan) ja keittiön asennus. Sähkömiehen duunit on hiukan kesken, mutta sekin vaatisi sen putkimiehen käynnin jotta kaiken saisi viimeisteltyä.

Tallin osaltakin tilanne on jättebra: meillä oli miehen sukua talkoissa männä viikolla ja voi jot kun aherrettiinkin yksi päivä! Raivattiin tarhasta liiat pusikot ja risukot pois (minä rv 32 raivaussahan varressa ja muut raahaamassa oksia pois), lyötiin tolpat maahan ja ruuvattiin eristimet kiinni. Nyt olen vetänyt jo miltei kaikki langat (sähkölankaa tulee kolmeen juoksuun), joten tarha on aika lailla siinä mallissa, että uskon hevosten majapaikan valmistuvan.

Myös lattian paikkavalu on tehty

Vanhasta kodista roudaan ensihätään turvetta ja olkea jotta saadaan pihatto kuivitettua 

Eipä juuri näy kuvassa mutta tolppaa on maassa ja navetan nurkalta lähtee aitaa. Massiivinen risukuorma on myös jo siirretty pois

Jaksaa, jaksaa.

Kaikki ne pienet yksityiskohdat

Piperrys jatkuu.

Mutta pientä pipertämällä on saatu kaksi valmista huonetta! Kaksi! Olohuone ja makuuhuone ovat nyt valmiita (miinus sähkömiehen osuus). Yritän iloita jokaisesta valmistuvasta etapista, vaikka rehellisyyden nimissä nyt alkaa tuntua siltä, että tuleeko tästä ikuna valmista.

Makuuhuone

Makuuhuone

Hullunkurisesti meitä vainoaa tämä "menikö perseelleen" -syndrooma, viimeksi se oli porrasaukko joka meinasi mennä perseelleen ja nyt keittiön kaapistot. Puuseppä kävi katsomassa, mitenkä ne keittiön vesiputket kulkikaan, ja putket nähdessään hihkaisi hilpeästi "menikö nyt kaapit perseelleen!". Putket kulkivatkin korkeammalla kuin tavallisesti, ja tämän he olivat kyllä mittoja ottaessaan huomoineet ja valokuvanneet, mutta sitten rakennusvaiheessa ilmeisesti unohtaneet. No, kohtalaisilla korjausliikkeillä homma saatiin hanskaan, ja nyt odotetaan asennusta. Kaapit saadaan paikoilleen sanatarkasti "kuun vaihteessa, aikaisintaan", mikä on sinällään melko stressaavaa, että olisin halunnut muuttaa "kuun vaihteessa, viimeistään". Nyt yritän asennoitua niin, että tehdään sitten kaikki muu valmiiksi jotta keittiö olisi se viimeinen asia ennen muuttoa.

Kanssaraksaajat tietävät. Tällaista pitää olla

Välihuoneesta tulee niin kaunis!

Lattiakin sopii kuin nenä päähän

Ollaan myös hartaasti odotettu putkimiestä - kolmisen viikkoa. Kesälomakausi tietenkin hankaloittaa kaikkea, mutta vähän alkaa pinna kiristyä silläkin saralla. Ilmeisesti puhelu putkarin pomolle nyt vähän vauhditti asioita... Muut hommat seisoo kun ensin pitäisi putkimiehen käydä tekemässä omansa.

Perheen oma melkein-valmis putkimies sentään on ja pysyy työn touhussa, ja teki meille tällaisen tason pikkuvessaan - salin lattialankuista!

Myös tämä on hänen tekosiaan, samasta materiaalista. Hiukan vielä nurinniskoin

Kävi myös niin, että eteiseen ja välihuoneeseen paneloitu antiikkipaneeli loppui kesken ja niin loppui kesken sahaltakin. Joskus kuulemma tekevät lisää, mutta se ei meitä nyt ilahduta. Tarvittiin siis ratkaisumassahenkisiä ratkaisuja, ja ihan kelpo löydettiinkin. Toivottavasti. Antiikkipaneeli vaihtuu siis helmipaneeliksi lennosta, mutta saumakohta tulee onneksi eteisen ja välihuoneen rajalle ulkokulmaan sillä tapaa, ettei vibaa oletettavasti huomaa ellei oikein syynää.

Siellä niitä vääränrotuisia paneeleja kuivaa pohjamaalissaan

Tuntuu että aika moni muukin asia tässä vaiheessa remonttia menee kategoriaan "ei sitä huomaa!". Pieniin yksityiskohtiin tulee väsymys.

Työasennot 10+, varsinkin kun on 32. viikkoa raskaana ja yksi kohta kolmevuotias tykinkuula avustaa kyljessä kiinni

Kaunis sali!

Tallin puolella tilanne alkaa näyttää kirjaimellisesti valoisammalta. Työkaverini kävi talkooapuna viikko sitten, ja kun on reipasta tekijänaista hommissa niin johan etenee! Sen on myös todennut tässä remontoidessa, että on kiva kun vieraillaan työmaalla, mutta kivampaa on kun tullaan hihat käärittyinä ja ryhdytään reippaasti avuksi. Kuulumiset vaihtuu siinä työnteon lomassa.

Siinä kalkitsemistyömaata

Kalkkimaalin tein itse rakennushienokalkista ja vedestä, joista sekoitetaan n. vohvelitaikinan vahvuinen liemi, ihan näppituntumalla vaan, ja hierretään seiniin ronskilla otteella. Ensin litku näyttää siltä että ei tästä mitään tule, mutta kun kalkkivelli kuivuu, siitä tulee aivan valkoista:

Samainen takaseinä pari päivää kuivuttuaan, ei ole uudelleenmaalattu

Lattiasta löytyi ylläri kun lavat kannettiin pois - betoni mureni jalan alla. Vaatii pienen paikkavalun ennen kuin hevoset voivat muuttaa sisään

Kalkittiin hiukan kattoa yhdessä

Kolmesti viikossa eikä mihinkään riitä

Ollaan kai projektissa "viimeistelyvaiheessa", vaikka se(kin) tuntuu siltä ettei mikään tekemisen määrä vähennä työlistalla olevia asioita. Kolme kertaa viikossa ajetaan työmaalle, tehdään aamusta iltaan ja silti tuntuu ettei mitään saa aikaan. Listoitusta riittää ja riittää, samoin panelointia, ja lukematon määrä sellaista pientä piperrystä jota ei sitten valmiissa talossa osaa ajatella. Mies on höylännyt ja sovittanut ovismyygilautoja tuhannen kieroihin vanhoihin oviaukkoihin, ja ne kaikki pitää hioa ja maalata paikalleenlaittamisen jälkeen. Listoituksen päätteeksi mennään pikku töpsötinpensselillä paikkaamaan sahausjälkiä listavalkoisella maalilla, ja niin edelleen. 

Nykykodin kaupat peruuntuivat. Kaivoin itselleni henkisen kuopan ja heittelin tuhkaa päälleni kolme-neljä päivää, nyt on ehkä pahin kirvely lakannut. Nämä asiat eivät vain ole meidän käsissä, ja sekös tästä tekeekin niin hemmetin vaikeaa. Olemme jälleen lähtöruudussa myynnin suhteen. Tai no, ei aivan - ystäväni ja naapurini perheineen ostaa tämän, mikäli saavat oman talonsa myytyä. Ja siinä vasta onkin asia, johon minä en todellakaan voi millään tavalla vaikuttaa. Yritän siis sysätä katastrofiajatuksia syrjään ja niellä talousahdistuspalaa kurkustani. Asioiden on tapana järjestyä jotenkin, siihen on nyt vain luotettava. 

Työmaalla tehdyt duunit ovat viime päivinä olleet niin pienen ja mitättömän tuntuisia, ettei niitä ole oikein tullut kuvattuakaan. Tässä kuitenkin joitain otoksia. 

Aloitettiin hevosten pihaton tekoa, yllätys yllätys, siivoamalla ja raivaamalla.  

Pihaton oviaukko ja tulevaa tarhaa

Pihattoa sisältä

Ja toiselta kantilta sisältä

Perältäpäin kuvattuna. Tilan korkeus on aika mukava, siitä mittatikkuna kuormalavan päällä seisova 185 cm mieshenkilö

Hevosia on ollut ennenkin! Seinähyllyllä vanhoja hevosenkenkiä ja yhdet kuolaimet

Pihatto on tarkoitus nyt ensihädässä tyhjentää, pestä ja kalkita seinät sekä katto. Lisäksi duunina on metsätarhan raivaaminen hieman kulkukelpoisammaksi (eli moottorisahan ja raivaussahan laulatusta sekä risurallia) ja sen jälkeen aitaaminen. Aidata pitäisi myös laidun. Aikataulu on nyt sen verran jämäkkä, että pihattotarhasta tulee todennäköisesti ensihätään pienempi kuin alkuperäinen suunnitelmani on - pääasia, että hevoset saa majoitettua johonkin turvallisesti.

Talossa sisällä on tapahtunut seuraavaa:

- kirottu ikkunaprojekti saatiin päätökseen. Vielä ne täytyy pestä kaikki, mutta nyt on hiottu ja maalattu.
- eteisen ja välihuoneen puolipaneelit on maalattu - siis kaikki ne, joita meillä oli. Määrä ei vielä riitä, joten lisää tätä hupia luvassa!

Vaan mikä väri! Älyttömän kaunis vanha vihreä, sävy on 149D Tikkurilan perinnevärikartasta

 - paneelikuvan taustalla näkyykin toinen alullepantu homma, nimittäin salin herrasväenpaneelien kiinnitys. Toteutamme herrasväenpaneelit listoittamalla peilikuviot seinän maalattuun alaosaan. Lisäksi tulee toki jalkalistat ja ikkunalistat, sekä koristelista tapetin ja maalin rajapintaan.

Aika kiva, vaikka itse sanon (ja mittasin ja liimasin)

- aika määrä listoja on ammuttu ja/tai liimattu kiinni muuallekin, esim. kodinhoitohuoneeseen ikkunaan, pikkuvessaan lattiaan ja ovenpieliin, ison vessan puolipaneelin päälle jne

- olohuoneessa on lattia!!

Ja se on kaunis, rauhallinen. Lattia on vinyylilankkua, ja samaa tulee myös makuuhuoneeseen sekä suurimmalla kulutuksella oleviin eteistiloihin

Siinä niitä vartavasten höylättyjä ja sovitettuja smyygilautoja

 - tuvan panelointi on aloitettu:

- ja sitten on nämä hommat:

Haisee muuttamiselta

Sulassa sovussa imetystyyny, uppopumppu, satulatelineet ja lasten talvivaatteet

Nyt odotamme putkimiestä, sähkömiestä ja keittiötä. Kohta alkaa lisäosan ulkovuorilautojen maalaaminen ja asentaminen. Kohta pitää maalata tuvan ja salin lattiat. Kohta muutetaan, herranjesta!

Sutii, sutii, jaksaa, jaksaa

Muuttoon on kuukausi, noin arviolta. Herranpieksut, sanon minä! Ollaan siis ajeltu eestaas kuopan ja vanhan kodin väliä kaikki liikenevät viikonpäivät. Työmaalla on vaihe kun tuntuu ettei mikään edisty, tehdään jotain pientä piperrystä ja päivät vaan laukkaa ohi.

Näitä piperryksiä ovat olleet:

Puolipaneelien maalaus. Puolitoista kilometriä ensin pohjamaaliin, sitten pintamaaliin

Maalareita kolmessa sukupolvessa

Puolipaneelin päälle tulevien listojen maalausta

Ja ne ovet, aina vaan ne ovet!

Ovenkarmitkin sai jo maalia

Mutta hei! Isossa vessassa on paneelia jo seinässä!

Listoitusta tupaan

Listoitusta kylppäriin

Edelleen kylppäriin

Vanhan kodin myynti alkaa vihdoin vaikuttaa todennäköiseltä, mutta koska olen taikauskoinen, en pukahda siitä sen enempää ennen kuin kauppa on taputeltu. Uutta virtaa saatiin kuitenkin siivoamiseen ja pakkaamiseen, ja vietiin mm. metalliromua ja akkuja romukauppiaalle ja ajettiin raksallekin ihka ensimmäinen muuttokuorma!

Hevostavaraa, yllättäen

Aika moni homma työmaalla on ollut mieluisaa tai vähintäänkin siedettävää, mutta nyt olen kohdannut inhokkihommani. Ikkunoiden kunnostaminen. Miten se onkin niin turhauttavan hidasta ja jotenkin kaikin tavoin ihan plaah-työtä. Meillä ei ole erityisen vanhoja pokia tai laseja ikkunoissa, vaan Penttilän ikkunat on joskus uusittu. Malli sentään on vanhanmoinen, korkea ja kaunis. Nyt työn alla on ollut ikkunasmyygien sekä sisempien pokien maalaaminen listavalkoisella. Työmäärä on älytön - ensin hiotaan, sitten pyyhitään pölyt, sitten teipataan lasit, sitten maalataan varovaisesti ja tarkasti, sitten irrotetaan teipit. Yhden ikkuna-aukon maalaamiseen menee valehtelematta tunti, jos riittääkään. En tiedä, miksi esimerkiksi noiden vanhojen ovien kanssa näpertely on ollut niin mieluista, mutta tämä ikkunahomma ei sitten yhtään.

Otin hommasta vain yhden kuvankin, koska yäk

Siellä niitä kuivuu

Ikkuna-aukkoja on vaatimattomat 10 kpl, ja kaikissa laseja 2, eli noita maalattavia pokiakin on 20 kpl. Ja smyygiaukkoja se 10. Hidasta ja turhauttavaa, mutta onneksi nyt on loppusuoralla, enää 11 pokaa tekemättä eikä yhtään smyygiä.

Vanhoista ovista ja karmeista puheenollen:

Valmista! Vessan ovi ja ovenkarmit ovat valmiit ja saatiin nostaa ovi paikoilleen! Myös khh:n ovi on valmis, ja karmeihin on sudittu viimeinen kerros pellavaöljymaalia. Kunhan se kuivuu, saadaan tuokin ovi paikoilleen. Super!

Jokohan se remppaväsymys iskee, näin loppusuoralla. Aika draivilla on menty viimeinen vuosi -puolitoista, ilman väsymystä tai kyllästymistä. Nyt kun jonkinlainen "loppu" häämöttää, alkaa hiukan tossu painaa. Vaikka nythän se palkinto alkaa olla käsillä! Joten jaksaa, jaksaa. Kohta meillä on koti.