Tapettimatkalla Tallinnassa

Säästäväisyys on hyve, ja loma on hyvästä. Kahden tunnin paattimatkan takana aukeaa huomattavasti koto-Suomea edukkaammat tapettitaivaat, näin ne väittävät, ja niinpä päätimme katkaista sumuisen ja pimeän Suomen syksyn ja matkustaa pariksi päiväksi yhtä sumuiseen ja pimeään Tallinnaan. Jälkikasvun jätimme mammojen ja mummojen vuorohoitoon, joten matkassa oltiin ihan aikuisten kesken.

Karvanaama jäi satunnaisotannalla turvatarkastukseen jo heti lähtiessä

Jos pelkkä säästäväisyys olisi ollut matkan krtieeri, hirvittäisi hiukan laittaa viivalle rinnakkain ostoksista saatua säästöä ja ns. sivukuluihin hurahtaneita euroja. Itse laivamatkat ja hotelliyö Tallinnassa ei maksanut juuri mitään, mutta jotta sinne saakka päästiin, piti meidän uusia henkilökortit (rapiat viiskymppiä per nokka), ja jotta sai anoa henkilökorttia, piti käydä passikuvassa (rapiat kakskymppiä per nokka), ja jotta auton sai jättää parkkiin kotisatamaan, nieli parkkipirkko vielä rapiat kolmekymppiä. Mutta ajatellaan tämä reissu lomana, lomat kai tuppaa maksamaan.

Koska lomailu ja rentoutuminen oli tavoitteena, ei ämpätty aikataulua turhan kireäksi. Nyt jälkikäteen hieman harmittaa, sillä liikkuminen Tallinnassa oli niin sujuvaa että olisimme ehtineet käydä vielä kolmannessakin mestassa katsastamassa tapetteja. Olimme siis julkisten kulkuvälineiden ja Google Mapsin varassa, ja Tallinnan joukkoliikenne saa arvosanan 6/5. Vuorokauden matkakortti kustansi 3 e ja panttimaksua 2 e per nenä, ja sillä sai ajella niin paljon kuin huvitti. Linjat ja pysäksit oli selkeästi merkitty, pitkiä odotteluaikoja ei ollut, ja kulkuvälineet olivat siistejä.

Kävimme ensin Muster Salongissa, joka oli varsin miellyttävä ja todella hyvällä tapettivalikoimalla varusteltu viehättävä sisustusliike. Tykkäsin tallinnalaisesta palvelusta - meitä tervehdittiin ja sitten saimme katsella rauhassa. Toiset ehkä tykkäävät sitä että myyjä on heti kannoilla tarjoamassa apuaan, minä taas nautin siitä että saan kiertää, katsoa, hipelöidä ja ihmetellä itsekseni. Englanniksi sain oikein sujuvaa palvelua kun kävin sitä kysymässä.

Ja se hintataso? Muster myy arvokkaita tapettimerkkejä kuten William Morris, Pip Studio ja Duro, joten eivät ne tapetit sielläkään ilmaisia olleet. Mutta n. kymppi per rulla olivat hinnat Suomen tasoa matalammalla ainakin niissä tapeteissa, joita me syynäsimme. Ja tuurista varmasti on kiinni, mihin malliin jokin alehinta sattuu osumaan. Muutamaa Duron tapettia myytiin hintaan 36 e/rll ja siitä vielä -30%, jolloin ollaan jo merkittävästi Suomen hintatason alapuolella.

Yllä kuvassa olevasta Duron tapetista tehtiin kaupat. Tämän rullahinta oli 11 e edullisempi kuin edullisin Suomesta löytämäni hinta, ja jos katsoi kalleinta Suomesta löytämääni hintaa, oli Musterin hinta 30 e edullisempi per rulla. Heillä ei ollut tätä varastossa juuri, mutta tilaaminen ja toimittaminen Suomeen ei ollut ongelma. Toimituskulua maksoin 25 e (tämä riittäisi max. parinkymmenen rullan toimittamiseen), ja pidin sitä kohtuullisena, kun Suomen sisälläkin joutuu maksamaan kympin molemmin puolin postikulua. Toimitusaika vaihtelee sen mukaan, miten heiltä lähtee tapettitehtaille tilauksia, ilmeisesti n. kerran kuussa. Meillä kävi tuuri, sillä tilaus oli juuri lähdössä ja myyjä lupaili, että tapetit saattavat olla meillä jo ensi viikolla. Kuulemma heidän normaali tilausaikansa on n. 4-6 viikkoa.

Musterin valikoima oli kyllä todella laaja, joten myös nopeaan tarpeeseen sieltä on mahdollista tapettia löytää ja noutaa. Lämmin suositus tälle liikkeelle!

Bussipysäkiltä löysin paikallisen ystävän

Seuraava kohde oli rakentajan paratiisi, jättimäinen kompleksi Espak, jolla ei oikein ole järkeviä nettisivuja. Kutakuinkin Bauhaus-tyyppinen kaikkea löytyy -kauppa, joskin itse liike oli kummallisesti osastoitu eri rakennuksiin, ja kun siellä pyörimme ensin väärässä rakennuksessa, seuraili meitä tuiman näköinen myyjämies hyvinkin tarkasti. Olemmehan me villapipopäiset, matkalaukkua kiskovat turistit varmasti ihan tyypillisen varkaan näköisiä ja olisimme saattaneet viedä esim. porakoneen tissiliiveissä kaupasta pois.

Espakin tapetit olivat edullisia, mutta muilta osin valikoima oli pettymys. Kuosit ja värit olivat jotenkin kovin 90-lukulaisia, minun silmääni väärällä lailla vanhoja ja halvan oloisia. Vai olenko vain totuttanut silmäni niin loistokkaisiin tapetteihin, en tiedä. Alekorissa oli kivaa vihreää pupu- ja fasaanikuvioista tapettia, mutta ei sille ollut meidän majatalossa eikä suunnitelmissa sijaa, joten sinne jäi. Emme kehdanneet enää mennä tämän loosin kassojen ohi ilman ostoksia, niinpä ostimme maalitelan sekä pari sutia oviprojektia varten.

Kävimme vielä tiirailemassa laattoja (jälleen uusi rakennus ja uudet ovet ja kassat, täällä kukaan ei mulkoillut meitä, meinasivat vissiin että listoja, laminaattipakkauksia ja laattalaatikoita ei pysty salavihkaa kantamaan ulos) ja vähän villiinnyin suurten kuusikulmaisten marokkolaislaattojen kohdalla, mutta pienen hengittelyn jälkeen sävyt olivat kuitenkin väärät suunnitelmiin nähden. Halpoja ne olisivat kuitenkin olleet. Peruslaatoitukseen Virosta saa varmasti laatat huomattavasti Suomea edullisemmin, mutta silloin matkaan tulisi lähteä autolla.

Tässä vaiheessa jalat ja mieli olivat jo aika puutuneita, eikä teollisuusalueen keskeltä löytynyt mitään kahvilaa jossa olisi voinut hengähtää ja tehdä toimintasuunnitelmaa. Niinpä päätimme ajaa Vanhaan Kaupunkiin ja kuljeksia lopun ajasta siellä.

Hieman jäi harmittamaan, ettemme vielä surauttaneet Karl Bilder Värvikeskukseen, jonka olimme jättäneet "ehkä"-osastoon sen reitin kannalta epäsuotuisan sijainnin vuoksi. Mutta kun paikallisliikenne osoittautui noin helpoksi ja vikkeläksi tavaksi liikkua, olisimme ehkä kuitenkin ehtineet käydä myös tuolla. Heillä on nettisivujen perusteella myynnissä mm. Boråstapeterin tapetteja, tosin rajallisesti hyllyssä heilläkin. Boråstapeterilta meillä olisi vielä tarpeita 30-neliöisen salin verran, ja jokainen säästetty euro olisi kotiinpäin.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Summa summarum: kiva reissu, suosittelen sekä lomailua että tapettihankintoja etelänaapurista. Penttilän kuopallakin on tapahtunut vaikka ja mitä, tai ainakin on ratkottu muutamia päivänpolttavia kysymyksiä kuten portaat (joita ei tule lainkaan) sekä pesutornin sijainti (ei sittenkään kodinhoitohuoneeseen vaan seinän taa kylppäriin). Kuulostaa melko epäkäytännöllisiltä valinnoilta, mutta toivottavasti näillä pärjätään.