onko sosiaalisesti hyväksyttävää, että hukkaa hetkellisesti kaiken mielenkiinnon muuhun elämään ja haluaa vain raapia maalia vanhoista ovista?
Onko normaalia jäädä raapimakoukkuun? Haaveilla erilaisista maalinkaapimista? Onko normaalia että sana "speedheater" saa sydämen läpättämään?
En halua tehdä mitään muuta kuin raapia ovia. Tai no, ehkä vähän myös valita maaleja ja suunnitella ovien uudelleenmaalausta.
PS. Hitsausmaski on eri kätevä. Opin läksyni jo toisen maalihitusen kohdalla, jota noukin pumpulipuikolla silmästäni. Lapsia tosin hiukan jännittää hitsausmaskipäinen, maanisesti ovia kaapiva mutsi joka vastaa joka kysymykseen "joo, ihan kohta, äiti hiukan vielä raaputtaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti