Parin viikon sipistelyt

Työmiehet jäivät lomille joten pariin viikkoon ei ole työmaalla tapahtunut mitään kovin merkittävää. Olemme silti tunnollisesti käyneet kerran tai kaksi viikossa ja aina on tekemista löytynyt. 20.7. nostimme salin lattialankut ylös ja nypimme ne naulattomiksi. Lankkuihin oli lyöty miljoonalla mininaulalla kovalevy, joka suurimmaksi osaksi lähti irti siten että naulat jäivät kiinni lankkuihin. Naulojen nyppiminen oli hidasta ja jotenkin aika meditatiivista hommaa josta ei tullut otettua kuvia. 

Lankut ja niiden kelluvat kannatinpuut poissa, hiekka-olkipeti esillä. Lankut kannettiin ikkunan kautta säilöön navettaan

Löysin sisäisen arkeologini kun lankkujen alta alkoi löytyä luita. En olisi malttanut millään lopettaa kuopsuttelua, kun jännittäviä kehonosia löytyi aina vain lisää.

Leuat todennäköisesti lampaan tai vuohen, samoin sorkallinen sääriluu. Vasemmalla luultavasti rotan kallo ja pätkä niskaa

Viikkoa myöhemmin otimme kahden päivän helteisen nykäisyn työmaalla. Aika pientä puuhaa oli nytkin luvassa, mutta toisaalta kiva välillä niinkin, kun puoli vuotta on aina purettu apinan raivolla jotain. Imuauto oli tehnyt kolmannen visiitin ja tyhjentänyt salin lattian. Nyt ei talossa ole mitään muuta kuin kuoppaa ja liikkuminen on melkoista akrobatiaa.

Salin kuoppa

Meille oli jätetty nippu räystäsaluslautoja ja otsalautoja, jotka oli määrä maalata. Rakennustelineille sai kätevästi maalauspisteet tehtyä, joten työ sujui sukkelasti. Olimme varjon puolella joten +30°C ei sekään juuri haitannut.

Kun mies heitteli salista vanhat rossipohjan riu'ut ulos, paljastui minulle lisää luulöytöjä. Taas meinasi keskittyminen mennä pelkkään kuopankaiveluun...

Tällä kertaa löytyi iso yläleuka! Googlen avulla päädyin siihen, että kyseessä on lehmän kallon osa

Ruohonsyöjän hampaat

Käytiin tekemässä 12 tunnin pit stop kotona, huollettiin hevoset ja nukuttiin, ja seuraavana aamuna ajettiin taas pelipaikalle. Tällä kertaa vuorossa oli navetan siivousta, mikä olikin varsin oiva veto, sillä ulkona oli taas reilut 30 astetta lämmintä, mutta sisällä kivinavetassa varsin miellyttävän viileää.

Siivoaminen oli tuttua kauraa. Ensin tulee lamaannus, kun ei tiedä mistä aloittaisi. Sitten aloittaa jostain helposta, kuten maassa lojuvien muovirasioiden keräämisestä roskasäkkiin. Sitten siirretään vintille talteen ne huonekalut jotka haluaa säästää. Sitten pihalle muodostuu kasat kaatopaikkajätteille, metallirojulle ja puulle, joka sopii haketettavaksi. Ongelmajätteet kasataan omaan pinoonsa. Ja loppu onkin taas vain mättämistä ja sisäisen hamsterin hiljentämistä. Kaikkea ei voi säästää.

Kuvanäkymät samoilta jalansijoilta ennen siivousta ja siivouksen jälkeen:

Ennen

Jälkeen

Ennen

Jälkeen

Ennen

Jälkeen

Navettaan on siis tarkoitus vuonna X tulla talli minun hevosilleni. Ongelma on tilan mataluus, sillä eläinsuojelulaki määrittää tallirakennuksen vähimmäiskorkeuden, joka on 1,5 x hevosen säkäkorkeus, ja kuitenkin aina vähintään 240 cm. Navetan sisäkatto on kutakuinkin noissa minimilukemissa, jos mittaa lantakourun pohjalta. Tällä hetkellä ajatus on saada lisäkorkeutta purkamalla välikatto kokonaan pois siltä alalta, johon talli osastoidaan. Varastotilat voisivat edelleen olla matalia. 

Lattianpiikkaushommiakin on luvassa, jotta vanhat sikalarakenteet saadaan tasattua, mutta todennäköisesti helpompi on hakea lisää ilmatilaa ylhäältä- kuin alhaaltapäin. Tämä talliprojekti on kuitenkin prioriteettilistan loppupäässä, sillä olen varautunut hankkimaan hevosilleni tilapäismajoitukseksi siirtotallin ainakin ensimmäiseksi vuodeksi. Tarhaa tosi täytyy ruveta raivaamaan pikapuolin, sillä yllättäen Penttilän nurkat ovat varsin pusikoituneet ja täynnä rojua.

Kuumuus vei meistä mehut pari tuntia tavallista aiemmin ja päätimme viiden maissa laittaa kimpsut kasaan ja ajella hakemaan lapsia. Elokuussa alkaa uudenlainen arki kun mies aloittaa opiskelun ja minulla vaihtuu työpaikka. Veikkaan että melko tiukka syksy tulossa koko perheelle.

Lisäosan harjakaiset

13.7.2019

Harjakaisia vietettiin työntäyteisellä päivällä eikä edes kilistelty. Siinä missä ulkona nousee uutta ylöspäin, sisällä mennään aina vaan syvemmälle alaspäin. Imuauto on käynyt toisella vierailullaan ja lattioiden tilalla vähän joka huoneessa on kuoppa.

Raksaviestintää

"Kivet ja puut" makuukamarissa

No minäpä heitin kivet ja puut ulos

Kurkistus makuuhuoneesta seinän ali tulevaan olohuoneeseen ja tupaan asti

Mies teki vastaavan "kivet ja puut" -projektin tulevassa olohuoneessa

Kaikki on kuivaa. Kaikki on iankaikkisen vanhaa mutta aivan kuivaa. Kun katkottiin moottorisahalla vanhan rossipohjan pitkiä riukuja, niistä tuli raikas, puhtaan puun tuoksu.

Vanha ja kuiva oli hänkin

Välillä olen jo luullut, että kuopan pohja on saavutettu, vaan jälleen kerran pudottauduin hiukan syvemmälle kuin ajattelin päätyväni. Purin tuvan lattiassa sijainneen pumppukopin puurakenteet ja otin valokuvan siitä vinkkelistä:

Tällä viikolla suurimman muutoksen koki kuitenkin sali. Ja siinä muutoksessa sydän tykytti ihastuksesta ja ihmetyksestä. Kun jokin on aina ollut tietyllä tavalla, siis läpi koko oman elämän, ja sitten se onkin toisin, niin... tuntuuhan se kummalliselta.

Ensin pudotettiin katto

Sitten salin perällä sijainneen varaston seinän kimppuun...

Välivaihe "karsina"

Ja poissa! Mikä huone salista tulikaan! Aivan uusi huone, aivan uusi tila, ja mikä valo! 

Kuten kuvasta näkyy, on työtä vielä jäljellä, ja nytkin loppui potku kesken ja piti jättää lankkuprojektia ensi kertaan. Tapitetut upeat lankut tosin nousivat niin kauniisti ettei olisi malttanut lopettaa. Meistä on tullut miehen kanssa aika tehokas tiimi näissä purkuhommissa.

Mutta olin ja olen edelleen ihan pähkinöinä tuosta salista, siitä tuli niin iso! Ja valoisa! Ja erilainen!

Etenee niin että rytisee

Perjantaina 5.7. oli vastassa tällainen näkymä: 

Herttileijaa, siihenhän tulee lisäosa! Imuauto oli kutsuttu kakkosvierailuille joten meidän piti jatkaa huonekalurallia ja tyhjentää koko talo. Enää ei onneksi ollut tavaraa muualla kuin salissa, ja traktorin peräkärryssä viime kerran jäljiltä. Ja navetanvintillä kulkuväylällä, joten taas lähdettäisiin liikkeelle siitä että siirretään jo moneen kertaan siirretyt tavarat sivuun jotta mahtuisi siirtämään lisää tavaraa.

Kun siinä sitten järjestäydyttiin hommiin, tulivat lisäosan kattotuolit. Kaksi tuntia etuajassa...

Kattotuoleja kuljettanut auto oli niin pitkä, ettei se taipunut pihaan saakka. Lasti saatiin kuitenkin purettua, vaikka ei ihan suunniteltuun kohtaan.

Lisäosan rungon lisäksi sisällä oli riisuttu tuleva makkari pintamateriaaleista hirrelle.

Tapettiaarteita

Turun lehti 1894

Perjantai-iltana saatiin navetanvintti raivattua ja huonekalut järjesteltyä. Kun alkoi ukkoskuuro, siirryttiin sisähommiin ja riisuttiin tulevasta olohuoneesta kattolevyt pois ja viimeinen seinä hirrelle.

Taas kaaos

Käväistiin yö kotona (hah, kuulostaa niin helpolta vaikka oikeasti siihen suttaantuu yht. 300 km turhaa ajelua) ja lauantaiaamuna 6.7. palattiin pelipaikalle. Seurasi aivan hiton monta täyttä traktorikuormaa huonekaluja ja rojua ulos ja lavalle ja vintille mutta vihdoin talo oli tyhjä tavarasta.

Marssiväsymys

Viimeinen verhotangon nuppi pinoon

Sitten vielä välihuoneesta porraskomeron seinän purkua sekä lattia auki. Purua ja pölyä ja likaa.

Välihuone yhtäältä

Ja välihuone toisaalta

Sali tyhjillään

Makuuhuoneen hirsinen eleganssi

Kuriositeettina mainittakoon, että juuri tällä hetkellä kun tätä kirjoitusta nakuttelin ja kuvia latailin, kiipesi kuopus 1 v 9 kk viereeni, katsoi näitä kuvia ja huudahti: "Pappa! Kuoppa!" Siinä on pienen ihmisen remonttimuistot, ja siinähän ne olennaisimmat kai sitten tulikin. Hommissa ahkeroiva pappa ja remonttityömaa, jota lempeästi puhuttelemme kuoppana.

Soratäyttöä ja huonekalutetristä

Perjantaina 28.6. pakattiin Volvo: etupenkeillä aikuiset, takapenkillä kaksi lasta ja sikaosastolla 2x45 kg koiraa, sekä jokaisessa liikenevässä kolosessa nelihenkisen perheen & koirien yökyläilyyn vaadittavat tarpeet. Auton pakkaaminen oli kevyttä verryttelyä illan tavaratetristä varten, sillä huvipuistoilupäivän päätteeksi suuntasimme Penttilään valmistelemaan seuraavan päivän siivouksia.

Todellinen tila-auto

Elämme aikoja jolloin talolle saapuminen on joka viikko yhtä jännittävää: mitä siellä nyt on saatu aikaan? Edellisen käynnin jälkeen oli tapahtunut seuraavaa:

• styroksit routaeristeeksi lisäosan ulkopuolelle sekä anturan sisäpuolelle
• salaojaputket lisäosan ulkopuolelle
• putki sähkölle sekä viemäriputki lisäosaan
• vanhan osan alapohjasta oli vedetty tuuletusputki lisäosan läpi ulos
• imuauto oli käynyt tyhjentämässä tuvan 
• tuvan lattiarakenteet oli kokonaan poissa

Tupa oli muuttunut kuopaksi

Lisäksi oli löydetty lahoa hankalasta paikasta, alapohjan hirrestä joka pitää taloa leveyssuunnassa kasassa. Lahoa puuta oli ollut niin runsaasti että kuulemma kirvesmies oli jo manannut että helpommalla tekisi uuden talon, mutta ilmeisesti sitten kuitenkin jatkanut ongelman ratkomista.

Meille soitettiin kriisipuhelu torstaina, että nyt tarvitsee tulla tyhjentämään kamareita, eli meidän tulevaa olo- ja makuuhuonetta. Kas näin se remontti laajenee ja paisuu löytyneiden yllärien vuoksi! Ensin ei pitänyt avata kamarien lattiaa tässä yhteydessä lainkaan ja olimme siitä syystä siirtäneet tavaroita ja huonekaluja näihin huoneisiin, mutta nyt pitää saada kyseinen lahohirsi esiin myös toiselta kantiltaan, ja siksi huoneet on saatava tyhjäksi. Hivenen haastavaksi huoneiden tyhjentämisen teki se, että tulevaan olohuoneeseen on kulku vain tuvan kautta, ja tuvassa ei siis ollut jäljellä lattiarakenteista mitään. Kynnykset olivat minun leukani korkeudella. Myöskään eteisessä ei ole lattiaa vaan vain kulkusillat, ja ulkona odotti lisäosan vielä täyttämätön kuoppa sekä kivijalkamuuri. Sieltä me sitten perjantaipuhteena jumppasimme hiukan huonekaluja ulos ja traktorinlavalle edellisten seuraan. Sitten jumppasimme tilaa navetanvintille, ja sitten jumppasimme kyseisen viljakärryllisen huonekaluja sinne navetanvintille.

Samaan aikaan isäni viritteli kuumeisesti routaeristeitä ja salaojaputkia lisäosan ympärille, sillä lauantaiaamuksi oli tilattu kaivinkonekuski tekemään soratäyttöä.

Traktorinlavalla huonekalukuorman kanssa

Pikkuesineet sai helpommin ulos kissanluukun kautta

Lauantaina sitten jatkettiin heti aamuyhdeksän jälkeen. Ensimmäinen homma oli kantaa kuoppareitin läpi sohva sekä kaksi kirjoituspöytää, joista toinen oli kokopuinen eli painoi kuin synti. Sinne nekin vaan saatiin traktorinlavalle. Kaivinkonemies tuli kymmenen maissa ja ensin käytiin hieman neuvottelua lisäosan rakenteesta ja soitettiin varmistuspuhelu vastaavalle mestarille, joka olikin päättänyt tehdä neljä harkkokerrosta piirrustusten viiden sijaan.

Työnjako oli seuraava: kaivinkone alkoi siirrellä soraa lisäosaan, isäni oli lapiomiehenä, minä aloin kääriä makuuhuoneen vitriiniin jemmattuja lasiesineitä sanomalehteen ja pakata pahvilaatikoihin, ja mies otti hommakseen riisua tulevan olohuoneen seinät ja purkaa lattian.

Tässä kaivinkone jo urakkansa loppupuolella

Minun hommani

Tuleva olkkari huonekaluista tyhjänä...

... sitten ilman muovimattoa ja kovalevyä lattiassa...

Lattialaudat olivat pontittomia ja tapittomia, vain naulattu

Lopulta oli seinät hirrellä ja lattia laudattomana. Lattialla olevien tuulensuojalevyjen alla oli n. 5 cm purukerros jonka alla hiekkaa

Irroitimme lattialaudoista suurimmat naulat pois siltä varalta jos laudat päätyisivät vielä käyttöön. Mitään unelmatavaraa ne eivät olleet, mutta kenties höylättynä ja pontattuina voisivat sopia eteisen lattiaksi. Lautalattiaunelmalle näytettiin nyt taas vihreää valoa, joten kipsilevyt ja lattialämmöt on heivattu hyljättyjen ideoiden laatikkoon ja vanha talo saa arvoisensa lattiamateriaalin.

Päivän päätteeksi tyhjensimme vielä makuukamarin huonekaluista. Operaatio oli hieman helpompi, sillä kaivinkonemies oli täyttänyt lisäosan kivijalan soralla ja isäni täryttänyt sen tiiviiksi, joten kulkeminen oli huomattavasti helpompaa. Ahneesti pelasimme tetristä ja tungimme kaikki kalut samaan peräkärrylliseen, eikä sinne montaa tyhjää kuutiosenttimetriä jäänyt. Vaan taas loppui aika kesken ja päivä täyttyi, siispä huonekalukuormamme purkaminen navetanvinttiin jäi ensi viikon hommiksi ja ajoimme kuorman vain konehallin suojiin.

Tyhjä kamari

Täytetty lisäosa

Kohtsilleen ollaan vaiheessa jossa alkaa purkamisen jälkeen myös nousta uutta. Se on kutkuttavan jännittävää, vaikka en minä missään nimessä ole epätoivoa kokenut tästä purkamisesta ja siivoamisestakaan.

Niin ja eräs tärkeä yksityiskohta vielä: välihuoneen seinähirrestä löytyi sanomalehtipala, jossa oli vuosiluku 1894. Ainakin niin kauan tämä talo on siis sijoillansa seissyt. Antaa hieman perspektiiviä omaan kiireeseen ja hoppuun, ja toisaalta laittaa mittasuhteisiin entiset rakennustavat ja -materiaalit nykypäivän kertakäyttökulttuuriin nähden. Haluaisin tehdä talossa toimia jotka mahdollistaisivat sen kunnossapysymisen vielä seuraavatkin 125 vuotta.