Etenee niin että rytisee

Perjantaina 5.7. oli vastassa tällainen näkymä: 

Herttileijaa, siihenhän tulee lisäosa! Imuauto oli kutsuttu kakkosvierailuille joten meidän piti jatkaa huonekalurallia ja tyhjentää koko talo. Enää ei onneksi ollut tavaraa muualla kuin salissa, ja traktorin peräkärryssä viime kerran jäljiltä. Ja navetanvintillä kulkuväylällä, joten taas lähdettäisiin liikkeelle siitä että siirretään jo moneen kertaan siirretyt tavarat sivuun jotta mahtuisi siirtämään lisää tavaraa.

Kun siinä sitten järjestäydyttiin hommiin, tulivat lisäosan kattotuolit. Kaksi tuntia etuajassa...

Kattotuoleja kuljettanut auto oli niin pitkä, ettei se taipunut pihaan saakka. Lasti saatiin kuitenkin purettua, vaikka ei ihan suunniteltuun kohtaan.

Lisäosan rungon lisäksi sisällä oli riisuttu tuleva makkari pintamateriaaleista hirrelle.

Tapettiaarteita

Turun lehti 1894

Perjantai-iltana saatiin navetanvintti raivattua ja huonekalut järjesteltyä. Kun alkoi ukkoskuuro, siirryttiin sisähommiin ja riisuttiin tulevasta olohuoneesta kattolevyt pois ja viimeinen seinä hirrelle.

Taas kaaos

Käväistiin yö kotona (hah, kuulostaa niin helpolta vaikka oikeasti siihen suttaantuu yht. 300 km turhaa ajelua) ja lauantaiaamuna 6.7. palattiin pelipaikalle. Seurasi aivan hiton monta täyttä traktorikuormaa huonekaluja ja rojua ulos ja lavalle ja vintille mutta vihdoin talo oli tyhjä tavarasta.

Marssiväsymys

Viimeinen verhotangon nuppi pinoon

Sitten vielä välihuoneesta porraskomeron seinän purkua sekä lattia auki. Purua ja pölyä ja likaa.

Välihuone yhtäältä

Ja välihuone toisaalta

Sali tyhjillään

Makuuhuoneen hirsinen eleganssi

Kuriositeettina mainittakoon, että juuri tällä hetkellä kun tätä kirjoitusta nakuttelin ja kuvia latailin, kiipesi kuopus 1 v 9 kk viereeni, katsoi näitä kuvia ja huudahti: "Pappa! Kuoppa!" Siinä on pienen ihmisen remonttimuistot, ja siinähän ne olennaisimmat kai sitten tulikin. Hommissa ahkeroiva pappa ja remonttityömaa, jota lempeästi puhuttelemme kuoppana.