Lisäosan harjakaiset

13.7.2019

Harjakaisia vietettiin työntäyteisellä päivällä eikä edes kilistelty. Siinä missä ulkona nousee uutta ylöspäin, sisällä mennään aina vaan syvemmälle alaspäin. Imuauto on käynyt toisella vierailullaan ja lattioiden tilalla vähän joka huoneessa on kuoppa.

Raksaviestintää

"Kivet ja puut" makuukamarissa

No minäpä heitin kivet ja puut ulos

Kurkistus makuuhuoneesta seinän ali tulevaan olohuoneeseen ja tupaan asti

Mies teki vastaavan "kivet ja puut" -projektin tulevassa olohuoneessa

Kaikki on kuivaa. Kaikki on iankaikkisen vanhaa mutta aivan kuivaa. Kun katkottiin moottorisahalla vanhan rossipohjan pitkiä riukuja, niistä tuli raikas, puhtaan puun tuoksu.

Vanha ja kuiva oli hänkin

Välillä olen jo luullut, että kuopan pohja on saavutettu, vaan jälleen kerran pudottauduin hiukan syvemmälle kuin ajattelin päätyväni. Purin tuvan lattiassa sijainneen pumppukopin puurakenteet ja otin valokuvan siitä vinkkelistä:

Tällä viikolla suurimman muutoksen koki kuitenkin sali. Ja siinä muutoksessa sydän tykytti ihastuksesta ja ihmetyksestä. Kun jokin on aina ollut tietyllä tavalla, siis läpi koko oman elämän, ja sitten se onkin toisin, niin... tuntuuhan se kummalliselta.

Ensin pudotettiin katto

Sitten salin perällä sijainneen varaston seinän kimppuun...

Välivaihe "karsina"

Ja poissa! Mikä huone salista tulikaan! Aivan uusi huone, aivan uusi tila, ja mikä valo! 

Kuten kuvasta näkyy, on työtä vielä jäljellä, ja nytkin loppui potku kesken ja piti jättää lankkuprojektia ensi kertaan. Tapitetut upeat lankut tosin nousivat niin kauniisti ettei olisi malttanut lopettaa. Meistä on tullut miehen kanssa aika tehokas tiimi näissä purkuhommissa.

Mutta olin ja olen edelleen ihan pähkinöinä tuosta salista, siitä tuli niin iso! Ja valoisa! Ja erilainen!