Noin kuusi per lankku

Otsikonmukaiseen lausumaan pääsee kun raapii koko päivän vanhaa käryävää maalia lattialankuista irti. Eli ei päätä ei häntää! Ja sitten seuraavana päivänä uudestaan!

Kohde

Työkalu

Valehtelematta odotin näitä raaputuspäiviä aivan hulluna. Maalinpoistaminen on koukuttavaa työtä, ja vaikka urakka on iso ja hidas, teen sitä riemulla. Homman nimi on siis se, että salin lattialankuista raavitaan vanha maali irti käsin. Maali kuumennetaan kuplivaksi infrapunalämmittimellä (n. 30 sek) ja sitten raavitaan kaapimella maali pois. Maaliton lankku ajettiin vielä nauhahiomakoneella 40-karkeudella kertaalleen. Naulat olin jo poistanut lankkujen irrotusvaiheessa, mutta kyllähän sieltä sattumia silti löytyi. En siis lainkaan ihmettele, ettei kukaan järkevä puuseppä ota tällaisia lankkuja höylättäväksi - minäkin olisin voinut vannoa, ettei meidän lankuista löydy naulan naulaa, mutta niinpä vain löytyi.

Työpiste

Salista puretut lankut ovat reilun 6 metriä pitkiä ja leveys vaihtelee 25 sentistä 33 senttiin. Täyspitkiä kuusimetrisiä on 16 kpl ja hieman lyhyempiä 5 kpl. Se tekee yhteensä kamalan paljon työtä. Yhteen lankkuun kului väkisinkin n. tunti aikaa. Kahdella lämmittimellä homma olisi tietenkin ollut nopeampaa, mutta myös kalliimpaa, sillä Speedheaterin päivävuokra huitelee kahdenkympin kieppeillä. Ostettuna ko. laite on 500-600 euron hinnassa, joten vuokraaminen tulee vielä ainakin edullisemmaksi... Ehkä.

Sunnuntaina saimme putsattua 6 täyspitkää lankkua. Jatkoimme maanantaina ja silloin saimme valmiiksi 4 lankkua lisää. Ollaan siis puolivälissä. Duunia hidasti tämä vuokrattu Speedheater, joka päätti ruveta ylikuumaksi ja kytkeä itsensä pois päältä viidentoista minuutin välein... Sain kyllä vuokraamosta kunnon hinnanalennuksen kun asiasta napisin konetta palauttaessani, ja he lupasivat tsekata laitteen kuntoon ensi viikonloppua varten. Koska silloin nämä kemut jatkuvat taas!

Näin se homma sujuu:




Kunnon suojaimet on syytä olla päässä, sillä tämä ei tainnut olla mitään pellavaöljypohjaista maalia toisin kuin noissa vanhoissa ovissa, joita olen viime ajat raapinut. Pehmenevän maalin käry oli nimittäin melkoisen aivoja liuottava... Lisäksi kun meillä huusi vuoroin nauhahiomakone ja vuoroin kuumailmapuhallin (Speedheaterilla ei oikein päässyt lankkujen päätyihin tarpeeksi hyvin, niin päätimme siivota ne puhaltimella lämmittämällä), oli kuulon suojaaminen myös tarpeen. Itse Speedheater on siis vain lamppu eikä pidä ääntä, mutta nuo kuulosuojaimet tuntuivat jämähtävän päähän kiinni.

Valmiiden pinkka

Nämä lankut tulevat siis tuvan lattiaan. Ne hiotaan kiinnitettyinä vielä jollain mööpelillä ja lopulta maalataan. Sävy-ykkönen on tällä hetkellä Tikkurilan Autiomaa (joka tässä tietokonenäytteessä näyttää jotenkin ihmeen persikkaiselta, vaikka oikeasti on sellainen hiekkaisen ruskeanharmaa):

Sisällä talossa seinien levytys on edennyt ja etenee. Seuraavaksi kitataan sitten saumoja. Tai hiotaan niitä, vielä on vähän epäselvää, mikä on lopullinen työnjako meidän ja ammattilaisten kesken. Vähän piti purra poskea kun rakennusmaestro kävi arvostelemaan meidän lankkuprojektin järkevyyttä. Meillä on selkeästi erilainen käsitys siitä mikä on kaunista ja arvokasta. Hänelle sitä on uusi ja suora, helppotöinen. Minulle kaunista on myös kolhuinen, sata vuotta kuljettu ja epätäydellisesti asettuva, itsetehty.