Kodin sydämen sykähtelyä

Ennen tätä projektia en todellakaan tajunnut, että jo siinä vaiheessa, kun entinen keittiö räjäytetään kuopaksi, pitäisikin olla joku aavistus siitä, miltä se seuraava, hamassa tulevaisuudessa paikalle nouseva köökki näyttää. Tai se ulkonäkö sinällään on toissijaista vielä siinä vaiheessa, mutta ne toiminnot pitäisi jo osata sijoittaa. Koska kauan ennen yhden yhtä keittiökaappia, tilaan on vedetty esimerkiksi viemäri (ja sen pään olisi kiva olla siinä missä sijaitsee tiskiallas ja astianpesukone) ja sähköjohdot, jotka määrittelevät, missä liesi seisoo ja missä kohdassa voit pistorasioiden puolesta smoothiet töräyttää.

Näen smoothien... Melkein

Luota visioosi. Vaikka olisit kuopassa

Jonkinlainen keittiövisio on ollut, ja sen pohjalta ollaan sitten sanottu, että vesi tuohon ja liesi tuohon ja pistorasioita tuonne ja tuonne. Vaan mistä minä tiedä, millainen on hyvä keittiö! Käväistiin yhden firman keittiösuunnittelijankin pakeilla viime viikolla ja nyt odotellaan, mitä hän piirustaa. Tosin tuli siinäkin pöydässä esiin se, että vaikka tuvassa on neliöitä rapiat 30, ei keittiölle loppuviimein ole kovin montaa vaihtoehtoista sijaintia tai muotoa.

Kuvassa oikealla oleva häkkyrä markkeeraa skafferia eli ruokakomeroa. Kuvassa vasemmalla oleva möllykkä markkeeraa leivinuunia. Niiden väliin jää keittiö

Tämänmallinen Ikean ohjelmalla piirretty ajatelma on ollut keittiösuunnitelman pohjana, ja nyt se lähtee myös paikalliselle puusepälle, jolta toivottavasti saamme tarjouksen. Ehdin jo vähäsen kiintyä ajatukseen, että keittiö tulisi puusepäntyönä ja pystyisin valitsemaan ihan itse värin, jolla kaapit maalaisin. Hauska yksityiskohta on, että samainen puuseppä oli tehnyt myös tuvasta nyt puretun keittiön 90-luvulla!

Tämmöistä oli ennen

Koska ehjiä seiniä ei ole, ja kuumat elementit halutaan sijoittaa lähekkäin (sähköuuni siis leivinuunin lähistölle) ja kylmät niistä etäälle, ja vesipiste tuli turautettua kuoppavaiheen päätöksenteossa päätyseinälle, niin siinähän ne asemoinnit sitten onkin. Laskutilaa tahdon ja tarvitsen, siksi oli otettava käyttöön saareke. Ja koska haluan kaappitilaa mutta en ylettömästi yläkaappeja (plus raaputuksessa on älyttömän sievä pieni komeronovi), pitää rakentaa ruokakomero. Vanhanaikaista ruokakomeroa piti hiukan perustella rakennusmestarille, keittiösuunnittelija sen sijaan oli tulessa komeroajatuksesta ("Ai siis sellainen johon voit mennä sitten itsekin niiden hillopurkkien kanssa? Miten ihana!").

Ja hupshei, niin sitä yllättäen tietääkin, millaisen keittiön tahtoo.

Toki internetin ihanat kuvajaiset ovat antaneet innoitusta, vai mitä mieltä näistä:

Jalokalusteen Sophia-keittiö, kuvan alkuperä näkyy kuvan ylälaidan osoiterivillä 

Skafferi-esikuva, kuva lainattu keltainenkahvipannu.blogspot.fi 

Tänään aivoja jumpattiin Penttilässä laskemalla lattialankkuja. Salin komeat vanhat lattialankut tulevat tupaan, ja saliin tulee uusi puulattia. Muut huoneet joutuvat tyytymään halvempaan jäljitelmämateriaaliin. Meidän piti laskea ja tarkistaa, riittävätkö lankut ja ovatko kaikki käyttökuntoisia.

Lankut säilössä navetassa

Lopputulema oli aivohien lisäksi, että lankut riittää, joskin kiinnittämisessä ei ole varaa törttöillä yhtäkään lankkua pilalle. Lisäksi testattiin, lähtisikö vanha maali paineilmaa käyttävällä epäkeskohiomakoneella näppärästi irti. Ei lähtenyt.

Talon mombasamainen kuumannihkeys oli hieman helpottamaan päin, ja nyt oli kaikki villat seinissä. Muuta edistystä ei ollut, sillä nyt vain odotellaan, että märkäpuhallettu villa kuivuu ennen levytystä.

Eipäs kun olipas edistystä, meillähän oli eteisessä ja välihuoneessa lattia!

Siinä sitä on, lattiaa ja seinää. Viis siitä että pinnat puuttuu, on tässä ollut aikoja kun on puuttunut paljon muutakin

Samahko näkymä kesältä

Lisäksi nautittiin isänpäiväkaffet ja -kakut pikkumökissä rakennuspuhaltimen vihellyksessä ja siivottiin marraskuisessa vesisateessa lumikolalla roskia pihalta. Aivan hyvä päivä tämäkin.