Työmaalla

MILTÄ TYÖMAALLA...

NÄYTTÄÄ?
Veikkaisin että aika samalta kuin monella muullakin raksalla. Sotkuiselta, keskeneräisiä hommia siellä täällä, projekteja jotka odottavat että projekti x valmistuisi tai etenisi jotta projektia y voi jatkaa. Lattioilla lojuu listapaketteja, maalipönttöjä, työkaluja, erinäisiä palikoita ja levynpaloja joita välillä vimmaisena siivotaan ja lajitellaan, ja sitten taas hetken päästä kaivetaan jemmasta esiin, kun tarvittiinkin juuri sellaista palikkaa. Toisaalta paikoitellen pilkahtaa jo kaunista ja valmiin näköistä!

Siitä lähtee panelointi

KUULOSTAA?
Raksan radiokanava on ehdottomasti Kasari! Vähintään kolmesti päivässä Wicked Game, Rock you like a hurricane ja Private Dancer, ja kaikki muut kahdeksankytluvun klassikot, joiden mukana voi laulaa monkua enemmän tai vähemmän nuotilleen. Nyt kun ollaan arkenakin käyty työmaalla olen hämmästellyt, että Kasarilla on jopa juontajia. Raksaradioaparaatti on tosin hieman toimintaepävarma, ja välillä lisää volyymia kun sen ohi kävelee, ja välillä ääni haipuu olemattomiin. Lisäksi työmaalla kuuluu ne perinteiset jonkun koneen surinat, pörinät ja hurinat, naulapyssyn tussahdukset ja kompuran pärryytys. Jos lapset on mukana, saa äänimaisema ihan uusia ulottuvuuksia.

TUOKSUU?
Puulta, puhtaalta, uudelta. Välillä käryää öljymaali tai höylätty puu. Liisterit tai vesiohenteiset seinämaalit eivät oikeastaan haise miltään.

TUNTUU?
Kodilta. Puuhakkaalta. Välillä epätoivoiselta. Siltä kun ajantaju häviää.

Heinänpaalausta ihmettelemässä

Parit puolipaneelit maalattuina

MAISTUU?
Koska tämä raksailu on jatkunut jo iänkaiken, on ruokapuoli pyritty pitämään mahdollisimman normaalina. Työmaalla maistuu mikrolämmin eilispäivän kotiruoka, kotoa roudattu hanavesi, termarikahvi ja keksi sen kaverina (paitsi minulla raskauden edetessä kahvi on vaihtunut ensin kaakaoon ja nyt paheena on iltapäivän raksakokis).

Tapetointi on nyt loppu. Slut. Over. Ja olo on tyhjä ja huojentunut. Jokin asia on valmis!