Me olemme täällä

 Kaksi viikkoa muutosta. 

Mitä siitä osaisi sanoa. Ympäripyöreitä päiviä, tavaraa, laatikoita, rakennusmuoveja, keskeneräinen keittiö, puuttuvia valoja, vessanpönttö sentään ja yksi vesipistekin, jossa ämpäriavusteisesti suoritettiin lasten iltapesut. Ensimmäiset yöt patjoilla salin lattialla, tai jos tarkkoja ollaan, minulla oli patja ja mies nukkui koiranpedissä... 

Kas näin. Vannoin etten muuta jos keittiö ei ole valmis. Tähän sitten muutin kuitenkin

Hepat turvallisesti perillä uudessa kodissa

Täältä herättiin

Televisiotakin pystyi katsomaan. Siis ihan konkreettisesti, televisiota. Mitään ohjelmia sieltä ei saatu näkymään ennen kuin kaksi viikkoa muutosta

Reissuja vanhaan kotiin, sieltä täysiä tavarakuormia, outoa, läikähtävää surua tyhjenevästä talosta (karmivimmalta tuntui irrottaa lasten piirrustuksia seiniltä, mitä minä olen tehnyt, riistänyt näiltä pieniltä kodin). Ensimmäinen yö omassa sängyssä uudessa kodissa. Viikon asumisen jälkeen pyykinpesukone! Kokkausreissut äidin luo, koska keittiömiehiä ei vain näkynyt eikä kuulunut, ja oikeastaan kävi ilmi että pöytätasoa ei kai ollut tilattukaan vielä vaikka koko kokonaisuus oli jo maksettukin. Ulkosaunassa ensimmäiset löylyt ja mustaherukkamehua kanisterista vilvoitellessa. 

Sitten alkoi lapsilla uusi arki, tumps vaan uuteen eskariin ja päiväkotiin, minun pienet reippaat. Yhtäkkiä joka päivä talossa kaikenmaailman miehiä, puuseppiä ja sähkömiehiä, jotka koputtavat oveen, lompsivat sisään ja huutavat päivää. Minä vastaan päivää ja lukitsen koiria milloin mihinkin, jotta ne eivät söisi tulijoita. Loppuviimein tulijat käyvät niin tutuksi, että koirat vaan kuorsaavat lattioilla ja työmiehet hyppivät niiden yli. 

Edistystä havaittavissa

Mies käy päivät töissä, tulee kotiin, vaihtaa vaatteet ja jatkaa remonttia, puurtaa iltamyöhään niin ettei järki enää juokse lainkaan. Minä lyllerrän ison mahani kanssa ja siivoan, siirrän kalusteita, puran laatikoita, siirrän taas kalusteita, koitan ruokkia perhettä, kokoan kalusteita, koitan tehdä niin paljon asioita istualtani kuin mahdollista, koska vauva on jo alhaalla ja painaa ja lonkat särkee sietämättömästi. Ottaa koville koko ajan pyytää tai odottaa apua, olen tottunut siihen että jaksan ja pystyn itsekseni, nyt olen iso ja kömpelö eikä kehossani ole tuttua voimaa. Isäni rakentaa ulkoportaita, joka ilta puoli kymmeneen asti mittaa, pohtii ja rakentaa, kuopus säntäilee sisään ja ulos pappaa katsomaan ja pappan eväitä jakamaan. 

Aina puuttuu jokin osa, illalla viimeiseksi pitää lähteä kaasu pohjassa Bauhausiin hakemaan jotain nippeliä, jotta altaan/viemärin/hanan kytkentä onnistuisi. Tiskaan iltaisin suihkun lattialla. On niin likaista ettei ilkeä olla, sukanpohjat mustuvat alta aikayksikön ja kaikkialla on vain sotkua. 

Vaan sitten ne asiat alkoivatkin valmistua, kaaos talttua. Keittiömiehet saivat keittiön valmiiksi. Mies sai huone kerrallaan putkihommat tehtyä ja meillä olikin vesipisteitä useammassa paikassa, ihan niin että sai huoletta laskea vettä hanasta altaaseen ja viemäriin. Sain imuroitua ja pyyhittyä kaikki keittiön kaapit ja laatikot ja purettua niihin tavarat. Sähkömies sai osuutensa tehtyä. Äitini tuli erääksi lauantaiksi kaveriksi ja siivottiin kunnolla - pestiin kaikki lattiat, kylpyhuoneen seinät ja kaakelit, pyyhittiin ovet, hinkattiin leivinuuni, ja lopuksi levitettiin mattoja lattioille. Kaaos ja rumuus taittui järjestykseksi, sotku normaaliksi kodiksi. Pyykkikone pauhasi monta päivää likasukkia ja tahmakkaita lakanoita, ja kotiin alkoi levitä kodin tuoksu. Kattoon saatiin lamppuja joissa oli myös polttimot. Tuli iltoja, kun jo puoli kymmeneltä istuttiin alas. 

Tarpeeksi korkeat kynnykset että kelpaavat tyynyksi

Se on valmis! Ja niin kaunis

Ulkorappusetkin valmistuivat. Koira hyväksyi

Salonkikelpoista valokuvattavaa ei vielä huoneissa juuri ole. Yritän sietää sitä että sisustus on kesken, koti vasta muodostumassa. Yritän sietää sitä, että huonekaluja puuttuu tai ne hakevat paikkojaan, huoneiden tyhjät seinät vielä kaikuvat. Yritän iloita jokaisesta pienestä valmistuvasta asiasta - tällä viikolla sain vessoihin pyyhekoukkuja (vanhoja, ruuvasin ne irti navetanvintiltä löytämästäni naulakosta) ja raivattua viimeisenkin rakennusromun linnakkeen pääeteisestä. Yritän tehdä tarpeeksi vähän - yritän muistaa, että laskettuun aikaan on kolme viikkoa ja kehoni tarvitsee jo lepoa. Yritän muistaa, että on pakko keskittyä myös pian syntyvään vauvaan, kuunnella mitä kehoni minulle viestii. Raskausopas kehottaa tekemään itselle mieluisia asioita ja lepäämään - siksi kokoan rauhassa kodinhoitohuoneen kaapistoja ja kuuntelen musiikkia, ajattelen, ettei tämänkään ole niin kiire. Eikä olekaan. 

Tyttöjen valtakunta - sali

Tämäkin tuli valmiiksi, hevosten laidun. Vielä riittää keliä käydä laiduntamassa päivisin

Intiaaniponi kalkkisilmä

Viimeisimpänä valmistuneena asiana nostettiin vanha seinäkello takaisin tuvan seinälle, johon se kuuluukin. Siinä se ahkerasti nakuttaa ja ahkerasti myös lyö, koska emme vielä saa siitä lyöntiä poiskaan. Lyönnit ovat myös kolme tuntia todellista aikaa edellä...

Tänään aamupäivällä, kun lapset olivat hoidossa, en tehnyt yhtään mitään. Istuin sohvalla ja kirjoitin tätä. Pidän sitäkin ihan hyvänä asiana. 

Se on menoa nyt

Viimeiset kaksi viikkoa tahti on ollut kova. Minä leikin yksinhuoltajaa toisaalla, pakkaan pakkaan ja pakkaan, ja mies puurtaa työnsä ja illat raksalla toisaalla. Viikonloppuna ajetaan eestaas ja yritetään pysyä tilanteen herrana. 

Kuvatkin laahaavat totuutta jäljessä - tässä tuvan lattia tuoreeltaan ekan kerroksen pintamaalissa. Nyt tilanne on se, että tupa on jo hyvin viikon kuivunut kahden maalikerroksensa alla, samoin salin lattia on kahteen kertaan tehty ja useamman päivän kuivunut

Koko huushollin viissataakuus ikkunaa on pesty, ja johan kirkastui! Kuvassa salin lattia vielä pelkässä pohjamaalissa

Vaan nyt, nyt se tapahtuu. Muutto. 

Kadoksissa ollut putkimies saapui paikalle. Samaan aikaan saapui sähkömies. Keittiö saapuu huomenna. Kanat muuttivat eilen. Keskiviikkona muuttavat hevoset ja minä ja lapset, koirat ja kissa. 

Tämä on todellista. 

Ellu ja Ellun kanat toista iltaa uuden kodin orrella. Asumus rykäistiin kasaan sunnuntaina kahdessa tunnissa sillä välin kun kanarouvilla oli hyvin paha mieli kissankuljetuslaatikossa

Vaatehuone/siivouskomero/se-mistä-piti-tulla-porraskomero

Kuopusta odottaa aitovanha, itse kunnostamani pinnasänky, jossa luultavasti isäni on vauvana nukkunut

Hiukan haastetta lamppujen sovittamisessa...

Heppojen pihatto on valmis ottamaan asukkaat vastaan (paitsi lamput pitää vielä kääntää niin ettei hevoset yllä niihin)

Ulkovuorikin etenee

Ja koska asiat tahtovat tapahtua ryppäissä, olemme saaneet ja hyväksyneet tarjouksen nykyisestä (vanhasta?) kodistamme. Tarjous on ehdollinen ja ehtojen toteutumista odotetaan elokuun loppuun saakka. Myös ostajilla on saatuna ja hyväksyttynä ehdollinen tarjous heidän omasta talostaan, joten kauppojen toteutuminen riippuu nyt kolmannen osapuolen asuntokaupoista - mikäli meidän talon ostajien talon ostaja saa oman talonsa myytyä 31.8. mennessä, saavat meidän talon ostajat omansa myytyä heille ja me myytyä meidän talomme näille meidän talon ostajille. Huh huh mikä ketju! 

Mitä olen oppinut remontoinnista + raksakuulumiset

Viimeiset viisi kilometriä on aina pitkät niin 
Remontin loppuunsaattaminen on turhauttavaa pientä näkymätöntä tekemistä, ja aina löytyy jokin kohta jota pitää jotenkin vielä sipistellä. Listoittamiseen menee järjettömän paljon aikaa, ja nyt ymmärrän hyvin, miksi juuri se on se homma joka monesti jää loppumetreillä tekemättä. Väsymys alkaa painaa ja tuntuu että olisi tärkeämpää tehdä jo jotain muuta, kuten vaikka siivota, purkaa muuttolaatikoita ja asettua taloksi.

MUTTA: kokosimme jo ensimmäiset huonekalut ja purin niihin osan tavaroista

Eteinen-välihuone

Kaikkeen menee enemmän aikaa kuin kuvittelisi
Ja kaikki tehdään vähintään kahteen kertaan. "Käsittele 2-3 kertaa". Viheliäistä. Kuinka monta kertaa minäkin olen jokaisen seinäneliön käynyt jo läpi?

MUTTA: lopputulos palkitsee. Tässä meidän tuvan ruokapöytä, jonka isäntä teki itse salin lattialankuista. Pinnassa Kivan sävytettyä kalustelakkaa aika monta kerrosta

Hirsiseinän pesu on roikkunut to-do -listalla pitkään. Nyt äitini astui avuksi ja hurautti seinän puhtaaksi parissa tunnissa. Aivan järisyttävän likaista vettä siitä lähtikin, mutta juuriharja, vesi ja mäntysuopa tekivät seinälle aivan ihmeitä. Pinta kirkastui, sävy tasoittui ja tikkuisuus väheni huomattavasti. 

Valmis!

Työkalut on tehty miesten käsiin
Vaikka aivan nätisti ne naistakin tottelevat, niin oteleveydet on monessa vempeleessä niin isot, että vaikka minullakin on melko suuret kädet, ei hyvää otetta meinaa saada tai jaksaa ylläpitää. Sekös harmittaa. Lisäksi harmittaa olla paksuna, kun koko ajan pitää huutaa apua nostamaan tai kantamaan.

Itse osaa aika paljon - ja aika paljon ei
Monta juttua voi tehdä, vaikkei ole koskaan tehnyt. Monenlaista vempainta voi käyttää, vaikkei ole koskaan käyttänyt. Monta asiaa on myös sellaista, jotka jättää suosiolle niille jotka osaavat tai joilla on paremmat edellytykset oppia. Minun kohdallani se tarkoittaa jiirikulmien sahaamista listoihin. Ok, osaan mitata. Ok, osaan sahatakin. Osaan ampua listat kiinni, joten mikä mättää? En tajua. Ajatukseni ei kerta kaikkiaan taivu kattolistan jiirikulmien tekoon, sitä en ole edes yrittänyt. Ikkuna- ja ovilistoja olen muutamat tehnyt, mutta on se sellaista säätämistä, turaamista, oho-mites-se-nyt-noin -tupeksimista, että parempi kumminkin jättää ne hommat jollekin jonka hahmotuskyky on parempi.

Remontti muuttaa perhesuhteita
Kävi nimittäin niin, että heinäkuun loppu tuli ja miehen työt uudella paikkakunnalla alkoivat. Se tarkoitti sitä, että hän kaikessa hiljaisuudessa siirtyi punkkaamaan keskeneräiseen taloon viikoiksi, ja minä jäin lasten, hevosten, koirien, kissan ja kanojen kanssa keskenäni vanhaan kotiin. Elämä on perin omituista juuri nyt. Mutta toisiimme emme ole kyllästyneet remontin aikanakaan. Tuskin maltan odottaa, että perheemme on taas koossa uudessa osoitteessa!

Vähän niin kuin yksiö

MUTTA positiivista on se, että nyt talolla on joka ilta joku puuhaamassa niitä lukuisia pieniä piperryksiä eteenpäin. Tässä sovitettuna ja sovellettuna ovilistaa salin parioviin ja hirsiseinän muotoihin

Ison vessan ja kodinhoitohuoneen ovet

Sama näkymä joitain kuukausia sitten

Tuvan lattiaa on pohjamaalattu nyt jo kahteen kertaan koko lattia, seuraavaksi sitten pintamaalia

Kattolistaa välihuoneessa

Ollaan siis vaiheessa, jossa valmista alkaa olla ja tulla. Käytännössä meiltä uupuu se putkimies ja sitä myöden vesikalusteet, salin ja tuvan lattioiden maalaus (joiden pohjustustyöt on kumminkin jo hyvällä mallilla), lisäosan ulkovuori (nousee koko ajan) ja keittiön asennus. Sähkömiehen duunit on hiukan kesken, mutta sekin vaatisi sen putkimiehen käynnin jotta kaiken saisi viimeisteltyä.

Tallin osaltakin tilanne on jättebra: meillä oli miehen sukua talkoissa männä viikolla ja voi jot kun aherrettiinkin yksi päivä! Raivattiin tarhasta liiat pusikot ja risukot pois (minä rv 32 raivaussahan varressa ja muut raahaamassa oksia pois), lyötiin tolpat maahan ja ruuvattiin eristimet kiinni. Nyt olen vetänyt jo miltei kaikki langat (sähkölankaa tulee kolmeen juoksuun), joten tarha on aika lailla siinä mallissa, että uskon hevosten majapaikan valmistuvan.

Myös lattian paikkavalu on tehty

Vanhasta kodista roudaan ensihätään turvetta ja olkea jotta saadaan pihatto kuivitettua 

Eipä juuri näy kuvassa mutta tolppaa on maassa ja navetan nurkalta lähtee aitaa. Massiivinen risukuorma on myös jo siirretty pois

Jaksaa, jaksaa.